EDISTYNYT OPISKELIJAOHJAU- SOSAAMINEN Edistyneen opiskelijaohjausosaamisen moduulit I–III Qual QualMen Me t nt Quality Mentorship for Developing Compete nt Nursing Stude nts. 2 Euroopan komission tuella on perustettu sairaanhoitajaopiskelijoiden Toimittajat/ /Editors CIP - Kataložni zapis o publikaciji ohjauksen kehityshanke ”Quality mentorship for developing competent Tohtori Kristina Mikkonen¹ Univerzitetna knjižnica Maribor Tohtori Olga Riklikiene² nursing students” (QualMent). Euroopan komission tuki tämän aineiston Tohtori Bojana Filej³ 616-083:005.963.2+378(0.034.2) laatimiselle ei merkitse sisällön vahvistamista, vaan aineisto edustaa Tohtori Boris Miha Kaučič³ 1 ainoastaan laatijoiden näkemyksiä, joten komission ei voida katsoa olevan Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen EDISTYNYT opiskelijaohjausosaaminen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Suomi [Elektronski vir] : edistyneen vastuussa aineiston sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. 2Liettuan terveystieteiden yliopisto, Liettua opiskelijaohjausosaamisen moduulit I - III = 3College of Nursing, Celje, tutkimuslaitos, Slovenia Advanced mentorship competences : modules I-III of advanced mentorship competences / Vertaisarvioijat [toimittajat, editors Kristina Mikkonen ... [et Tohtori Nadja Plazar al.] ; kääntäjä, translator Lingoneer]. - E-knjiga. Tohtori Tamara Štemberger Kolnik - V Celju : Visoka zdravstvena šola, 2021 Oikoluku Način dostopa (URL): http://www.qualment. Ashlee Oikarainen eu/publications. - Prevod dela: Advanced Alenka Brezovšek mentorship competences : modules I-III of advanced mentorship competences Kääntäjä Lingoneer - https://lingoneer.com/en/ ISBN 978-961-6889-40-7 COBISS.SI-ID 76840195 Julkaisija Visoka zdravstvena šola v Celju / College of Nursing in Celje Julkaisun suunnittelu Tina Červan, Neža Penca Saatavilla http://www.qualment.eu/publications Julkaisuvuosi 2021 3 Tietoa QualMent-hankkeesta Celjessä toimiva College of Nursing koordinoi eurooppalaista sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjauksen kehitys- ja tutkimushanketta Quality mentorship for developing competent nursing students (QualMent), joka valittiin Erasmus+-ohjelman Strategic Partnerships in Higher Education -hankkeisiin. Hankkeessa mukana olevat yhteistyökumppanit: College of Nursing, Celje (Slovenia), Oulun yliopisto (Suomi), Liettuan terveystieteiden yliopisto (Liettua), Alicanten yliopisto (Espanja), ja Euroopan sairaanhoitajajärjestöjen liitto (EFN). Hankkeen toteutusaika on 1.9.2018–31.8.2021. Hankkeen tarkoituksena on kehittää opiskelijaohjaajien koulutusohjelma, jolla pyritään parantamaan perustutkintoa suorittavien sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen harjoittelun laatua EU-direktiivin mukaisesti. Hanke on tuottanut kolme päätulosta. Lisätietoja QualMent-projektista: https://www.qualment.eu 4 Johdanto Kuva 1. Näyttöön perustuva opiskelijaohjaajien osaamismalli Euroopan maissa. OHJAAJAN OMINAISUUDET, KULTTUURINEN OPISKELIJAN OPPIMISPROSESSIN TUKEMINEN Tämä edistynyttä opiskelijaohjausosaamista koskeva julkaisu OHJAUSKÄYTÄNNÖT JA OSAAMINEN sisältää kuvauksen edistyneen opiskelijaohjausosaamisen -RESURSSIT OPISKELIJAOHJAUKSESSA koulutusmoduuleista I1, II2 ja III3 Tämän julkaisun tavoitteena on vahvistaa opiskelijaohjaajien ohjausosaamisen kehittämistä jakamalla avointa koulutussisältöä kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa sekä tarjoamalla konkreettista ohjausta OHJAAJAN opiskelijaohjaajille, jotta he voivat parantaa ohjausosaamistaan KULTTUURINEN OMINAISUUDET OSAAMINEN työskennellessään kliinistä harjoittelua suorittavien sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Julkaisu pohjautuu näyttöön perustuvaan opiskelijaohjaajan osaamismalliin (ks. kuva 1), jota on kehitetty ja testattu koulutusinterventioissa 216 opiskelijaohjaajan TIETOISUUS TAVOITTEELLINEN kanssa neljässä Euroopan unionin jäsenvaltiossa (Espanja, Liettua, SENSITIIVISYYS OHJAUS Slovenia ja Suomi) Erasmus+-hankkeessa ”Quality Mentorship OPISKELIJA- TIETO LÄHTÖINEN for Developing Competent Nursing Students” (QualMent). OHJAAJAN ARVIOINTI MOTIVAATIO VIESTINTÄ JA Moduulien I–III kurssikehys sisältää kunkin moduulin koulutuksen VUOROVAIKUTUS sisällön, tavoitteet, oppimistulokset, koulutusmuodot, didaktisen TAITO REFLEKTIIVINEN materiaalin sekä useita koulutustunteja ja tutkimuslomakkeita, ja KEHITTÄVÄ OHJAUS- sitä voi tarkastella QualMentin virallisilla verkkosivuilla PALAUTE 4. Tässä KESKUSTELU julkaisussa keskitytään kurssin sisältöön, eikä se sisällä pedagogisia opetusmenetelmiä tai sisältöön liittyviä oppimisprosessin vaiheita. OHJAUSKÄYTÄNNÖT JA -RESURSSIT (OHJAAJA, OPETTAJA) 1 Tohtori M. Flores Vizcaya-Moreno, tohtori Paul De Raeve, tohtori Rosa M. Pérez-Cañaveras. Moduuli I. Johdatus sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaukseen. Sivut 5–20 2 Ashlee Oikarainen, tohtori Kristina Mikkonen. Moduuli II. Kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjauksen osaaminen. Sivut 21–32. Sairaanhoitajan 8 ydinkompetenssia (eu-direktiivi 55, art. 31) 3 Tohtori Olga Riklikiene, Erika Juskauskiene. Moduuli III. Opiskelijaohjauksen arvioinnin ja reflektiivisen ohjauskeskustelun osaaminen. Sivut 33–43. 4 https://www.qualment.eu/wp-content/uploads/2020/02/Advanced-Mentorship-POTILAAN HYVÄ HOITO Competences_upgraded_december_final.pdf 5 Moduuli I. JOHDATUS SAIRAANHOI- TAJAOPISKELIJOIDEN OHJAUKSEEN Laatijat: tohtori M. Flores Vizcaya-Moreno, tohtori Paul de Raeve, tohtori Rosa M. Pérez-Cañaveras 6 Opiskelijaohjaajilla on keskeinen rooli sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisessä harjoittelussa. Ohjaajien osaaminen käsittää monipuolisia ja moniulotteisia osa-alueita, kuten ohjaajien ominaisuuksia ja ohjauskäytäntöjä. Opiskelijaohjaajien ominaisuuksiin kuuluvat heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa, motivaatio ohjaukseen sekä tietämys organisaation ohjauskäytännöistä, -yhteistyöstä ja -resursseista (ks. kuva 15). Jotta ohjaajien henkilökohtainen osaaminen ja vuorovaikutus työyksikössä sairaanhoitajaopiskelijoita ohjatessa voidaan varmistaa, on kehitetty moduuli I Johdatus sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaukseen. Moduulin I päätavoitteena on parantaa opiskelijaohjaajien yksilöllistä ohjausosaamista ja auttaa ohjaajia saavuttamaan kurssikehyksessä ilmoitetut oppimistulokset. Moduuli on jaettu viiteen teemaan: eurooppalainen opiskelijaohjaajien osaamismalli; EU-direktiivi 2013/55/ EU, EFN:n kompetenssikehys ja ohjausosaaminen; hyvän reflektiivisen ohjauskeskustelun didaktiikka ja opetusmenetelmät; oppimis- ja tietämystekniikat ohjauksessa ja valmennuksessa; sekä ohjaajien osaamisen vaikutus opiskelijaohjauksen laatuun. 5 Mikkonen K., Tomietto M., Kääriäinen M., Oikarainen A., Tuomikoski A.M., Riklikiene O., Juskauskiene E., Vizcaya-Moreno M.F., Pérez-Cañaveras R.M., De Raeve R., Filej B., Plazar N., Čuk V., Kaučič B.M. (2019). Development of an evidence-based nurse mentor’s competency model. QualMent EU-project. Celje. Univerzitetna knjižnica Maribor, Slovenia. Saatavilla osoitteessa : https://www.qualment.eu/wp-content/ uploads/2019/12/Development-of-an-Evidence-Based-Nurse-Mentors-Competence-Model_QualMent.pdf 7 Teema I. tuloksia kliinisen oppimisen aikana voidaan parantaa muokkaamalla oppimisympäristön positiivisia olosuhteita. Samalla tavalla negatiiviset olosuhteet kliinisissä oppimisympäristöissä vaikeuttavat opiskelijoiden oppimista. Tieteellisessä kirjallisuudessa on havaittu seuraavia positiivisia tekijöitä: opiskelijoiden vastuu ja itsenäisyys, ohjaajan valvonnassa tapahtuva toiminta, tilanteen hallinnan EUROOPPALAINEN OPISKELIJAOHJAAJIEN OSAAMISMALLI: hahmottaminen ja harjoittelukontekstin globaali ymmärtäminen. Negatiivisia tekijöitä ovat ongelmat KLIININEN OPPIMISYMPÄRISTÖ, ERI TOIMIJOIDEN ROOLI JA opiskelijan ja ohjaajan välisessä suhteessa, kliinisen harjoittelun organisatoriset puutteet ja opiskelijan OPISKELIJAOHJAAJIEN OSAAMISMALLI omaan negatiiviseen kokemukseen liittyvät ongelmat9,10. Hoitotyö on käytäntöön perustuva ammatti, jossa kliininen harjoittelu terveydenhuollon yksiköissä Saarikoski ja Leino-Kilpi11 (2002) vahvistivat erinomaisen kliinisen oppimisympäristön viisi on oleellinen osa eurooppalaista perustutkintoa. Bolognan julistuksen6 aallekirjoittaneet Euroopan tärkeintä elementtiä: maat ovat sitoutuneet uudistamaan koulutusjärjestelmiään avoimemmiksi ja samankaltaisemmiksi • Ohjaussuhde: vastavuoroinen suhde on kliinisen opetuksen ja mentoroinnin/ohjauksen tärkein sekä edistämään opiskelijoiden, opettajien ja hallintohenkilöstön liikkuvuutta Euroopassa. tekijä. QualMent-hankkeessa löydetyn näytön perusteella suosittelemme, että Euroopassa toimivat • Hoitotyön lähtökohdat osastolla: laadukas hoitotyö on paras konteksti onnistuneille sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaajat saavat asianmukaisen opiskelijaohjauskoulutuksen. oppimiskokemuksille. Useat kirjoittajat ovat määritelleet kliinisen oppimisympäristön ja tutkineet sitä viime vuosina • Oppimisen lähtökohdat osastolla: monia käytännön osatekijöitä, jotka tarjoavat mahdollisuuden hoitoalalla7,8. Kliininen oppimisympäristö on määritelty vuorovaikutteiseksi verkostoksi tai joukoksi ammatilliseen kehittymiseen. käytännön ominaisuuksia, jotka vaikuttavat oppimistuloksiin ja ammatilliseen kehittymiseen. • Osaston ilmapiiri: epähierarkkinen rakenne, tiimityö ja hyvä viestintä. Harjoittelupaikka tarjoaa opiskelijoille erinomaisia mahdollisuuksia havainnoida toimintamalleja • Osastonhoitajan johtamistyyli: tietoisuus opiskelijoiden ja hoitohenkilökunnan fyysisistä ja ja pohtia näkemiään, kuulemiaan, kokemiaan tai tekemiään asioita. Kliininen oppimisympäristö emotionaalisista tarpeista. on ”kliininen luokkahuone”, jonka moninaisessa sosiaalisessa ilmapiirissä opiskelijat, ohjaajat, sairaanhoitajat, opettajat ja potilaat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tieteellinen näyttö osoittaa, Kliinisen oppimisprosessin laatu riippuu pääosin opiskelijaohjauksen laadusta. että kliiniset harjoittelut antavat opiskelijoille mahdollisuuden kehittää kriittistä ajattelua, tarjoavat Sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen harjoittelun mentoroinnin (voidaan kutsua myös koulutusta psykomotorisiin taitoihin, viestintätaitoihin, ajanhallintaan ja ajankäyttöön sekä lisäävät opiskelijaohjaukseksi) tulisi toimia sairaanhoitajien ammatillisen kehittymisen välineenä, ollen opiskelijoiden itseluottamusta toimia sairaanhoitajina. samalla tärkeässä roolissa opiskelijoiden ammatillisen mallin kehittymisessä. Opiskelijaohjaus on olennaista myös tulevien hoitotyön ammattilaisten sosiaalistumisen ja kulttuurisen osaamisen Kliininen oppimisympäristö vaikuttaa opiskelijoiden oppimisprosessiin: esimerkiksi opiskelijoiden 9 Gurková, E., Žiaková, K., Cibríková, S., Magurová, D., Hudáková, A., & Mrosková, S. (2016). Factors influencing the effectiveness of clinical learning environment in nursing education. Central European Journal of Nursing and Midwifery, 7(3), 470-475. doi: 10.15452/ 6 Eurooppalainen korkeakoulutusalue (1999). Bolognan julistus 19.6.1999. https://www.ehea.info/media.ehea.info/file/Ministerial_ CEJNM.2016.07.0017 conferences/02/8/1999_Bologna_Declaration_English_553028.pdf [04/05/2021]. 10 Dobrowolska, B., McGonagle, I., Kane, R., Jackson, C. S., Kegl, B., Bergin, M., Cabrera, E., Cooney-Miner, D., Di Cara, V., Dimoski, Z., 7 Saarikoski M., & Strandell-Laine (Eds.) (2018). The CLES scale: An evaluation tool for healthcare education. Springer International Kekus, D., Pajnkihar, M., Prlić, N., Sigurdardottir, A. K., Wells, J., & Palese, A. (2016). Patterns of clinical mentorship in undergraduate nurse Publishing. doi: 10.1007/978-3-319-63649-8. Saatavilla osoitteessa: http://www.springer.com/us/book/9783319636481. education: A comparative case analysis of eleven EU and non-EU countries. Nurse Education Today, 36, 44–52. https://doi.org/10.1016/j. 8 Vizcaya-Moreno, M. Flores, & Pérez-Cañaveras, Rosa M. (2020). Social Media Used and Teaching Methods Preferred by Generation Z nedt.2015.07.010 Students in the Nursing Clinical Learning Environment: A Cross-Sectional Research Study. International. Journal of Environmental Research 11 Saarikoski, M., & Leino-Kilpi, H. (2002). The clinical learning environment and supervision by staff nurses: developing the instrument. and Public Health 17(21), 8267. doi: https://doi.org/10.3390/ijerph17218267 International Journal of Nursing Studies, 39(3), 259–267. doi: https://doi.org/10.1016/s0020-7489(01)00031-1. 8 kannalta, ja tässä prosessissa ohjaaja on keskeinen toimija. Tässä mielessä tämän julkaisun millenniaalien ja Z-sukupolven erityispiirteet, sillä nämä opiskelijasukupolvet tarvitsevat erityyppisiä laatijat pitävät ratkaisevana seikkana sitä, miten ohjaajat suhtautuvat ohjausosaamiseensa opetusmenetelmiä. Millenniaalit vaikuttavat vähemmän kypsiltä kuin aikaisemmat sukupolvet ja kliinisessä oppimisympäristössä. Ohjaajalla on keskeinen rooli olla sairaanhoitajaopiskelijoiden epäilevät omaa akateemista pätevyyttään. Heillä on vaikeuksia kommunikoida perinteisten kanavien ohjausprosessissa johtajan roolissa. Opiskelijaohjaajaa on kutsuttu ammatillisessa kirjallisuudessa kautta, eivätkä he pidä kirjoittamisesta tai lukemisesta. Heidän tapansa tehdä monia asioita samaan myös fasilitaattoriksi, vertaisohjaajaksi, preseptoriksi, tutorsairaanhoitajaksi, esihenkilöksi tai aikaan vaikeuttaa keskittymistä yhteen toimintoon. Z-sukupolven edustajat ovat aitoja diginatiiveja, kliiniseksi ohjaajaksi12. Ohjaaja on ”tutkinnon suorittanut sairaanhoitaja, joka tukee perustutkinto-etnisesti moninaisia ja ennakkoluulottomia. Heillä on ”ainutlaatuinen yhdistelmä asenteita, opiskelijoita heidän oppimisessaan ja vastaa opiskelijoiden opettamisesta ja arvioinnista kliinisessä vakaumuksia, sosiaalisia normeja ja käyttäytymistä, jotka vaikuttavat koulutukseen ja työskentelyyn harjoittelussa” 13. Hän ei useinkaan työskentele oppilaitoksessa, ja yleensä hänen on hoidettava monien vuosien ajan” 18. Heidät määritellään teknologian suurkuluttajiksi, digitaalisessa maailmassa ohjaustyö oman suuren työmääränsä ohessa. Ohjaajien ominaisuuksien positiivisia ja negatiivisia viihtyviksi pragmaatikoiksi. Heillä on alikehittyneet sosiaaliset taidot ja ihmissuhdetaidot, he ovat vaikutuksia opiskelijoiden oppimiseen on tutkittu. Ohjaajien positiivisia ominaisuuksia ovat varovaisia ja huolissaan emotionaalisesta, fyysisestä ja taloudellisesta turvallisuudesta. He ovat joustavuus, neuvottelukyky, luottamuksellisuus ja opiskelijan positiivinen rohkaisu. Ohjaajien individualisteja, joilla on tavallista suurempi eristyneisyyden, ahdistuneisuuden, turvattomuuden ja negatiivisia ominaisuuksia ovat tunteettomuus, tahdittomuus tai myötätunnottomuus opiskelijaa masennuksen riski. Heiltä puuttuu myös keskittymiskykyä, he kaipaavat mukavuutta ja välittömyyttä. kohtaan sekä liialliset odotukset täydellisyydestä12. Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoista on toistaiseksi vain muutamia tieteellisiä tutkimuksia. Kun kuitenkin otetaan huomioon sukupolven ominaispiirteet (vahva työmoraali, konservatiivinen Näyttöön perustuva opiskelijaohjaajien osaamismalli on esitetty kuvassa 1. Tämä malli on luonne, itsensä toteuttamisen arvostaminen palkkaa enemmän ja työn vakaus), on syytä uskoa, että kehitetty osana QualMent-hanketta. Mallin ensimmäinen osa-alue on ohjaajan ominaisuudet ja hoitoala voi houkutella Z-sukupolven opiskelijoita19. Siksi ohjaajien ja opettajien on ymmärrettävä ohjauskäytännöt. Ohjaajan henkilökohtaiset ominaisuudet ovat olennaisia, esim. tuen antaminen ja näiden uuden sukupolven opiskelijoiden ajattelua ja vuorovaikutustapoja. Ohjaajien ja opettajien on valmentaminen, motivointi, neuvonta, ammatillisen loukkaamattomuuden ylläpitäminen, rehellisyys, tunnistettava ja pohdittava näiden sukupolvien eroja, jotta he onnistuvat sitouttamaan sekä ohjaamaan saavutettavuus, lähestyttävyys, kunnioitus, innostus ja empaattisuus14. Työpaikan ohjauskäytännöt opiskelijoita ja aloittelevia sairaanhoitajia. voidaan määritellä kliinisen oppimisympäristön elementtien yhdistelmäksi15,16. Ohjaajat toivovat sairaanhoitajaopiskelijoiden toimivan aktiivisesti. Opiskelijat tarvitsevat jatkuvaa ja yksilöllistä palautetta sekä tukea ohjaajiltaan, jotka auttavat heitä sekä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi että osallistumaan potilasturvallisuuteen. Sen lisäksi, että sairaanhoitajaopiskelijoille tarjotaan standardisoitua koulutusta17 tulee huomioida 12 Vizcaya-Moreno M. F. (2005). Valoración del entorno de aprendizaje clínico hospitalario desde la perspectiva de los estudiantes de enfermería. Doctoral Dissertation. Alicante: University of Alicante. URI: http://hdl.handle.net/10045/13280 13 Tuomikoski A.M., Ruotsalainen H., Mikkonen K., Miettunen J., & Kääriäinen M. (2018). The Competence of nurse mentors in mentoring students in clinical practice –A cross-sectional study. Nurse Education Today, 71, 78-83. doi: 10.1016/j.nedt.2018.09.008. 14 Hale, R. L., & Phillips, C. A. (2019). Mentoring up: A grounded theory of nurse-to-nurse mentoring. Journal of clinical nursing, 28(1-2), 159-172. doi: https://doi.org/10.1111/jocn.14636 in the Nursing Clinical Learning Environment: A Cross-Sectional Research Study. International Journal of Environmental Research and Public 15 Saarikoski M., & Strandell-Laine (Eds.) (2018). The CLES scale: An evaluation tool for healthcare education. Springer International Health 17(21), 8267. doi: https://doi.org/10.3390/ijerph17218267 Publishing. doi: 10.1007/978-3-319-63649-8. Available at: http://www.springer.com/us/book/9783319636481 18 Chicca, J., & Shellenbarger, T. (2018). Connecting with generation Z: Approaches in nursing education. Teaching and Learning in Nursing, 16 Flott, E. A., & Linden, L. (2016). The clinical learning environment in nursing education: a concept analysis. Journal of advanced nursing, 13(3), 180-184. doi: https://doi.org/10.1016/j.teln.2018.03.008 72(3), 501–513. doi: https://doi.org/10.1111/jan.12861 19 Williams, C. A. (2019). Nurse Educators Meet Your New Students: Generation Z. Nurse Educator, 44(2), 59-60. doi: 10.1097/ 17 Vizcaya-Moreno, M. F., & Pérez-Cañaveras, R. M. (2020). Social Media Used and Teaching Methods Preferred by Generation Z Students NNE.0000000000000637 9 Teema II. liittyvien tietojen luottamuksellisuutta. • Ottaa vastuuta elinikäisestä oppimisesta ja jatkuvasta ammatillisesta kehittymisestä. • Hyväksyy vastuun omasta ammatillisesta toiminnastaan ja tunnistaa oman toiminta-alueensa EU-DIREKTIIVI 2013/55/EU, EFN:N KOMPETENSSIKEHYS JA ja osaamisensa rajat. OHJAUSOSAAMINEN B. Terveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy, ohjaus ja opetus Sairaanhoitajaopiskelijoiden asianmukainen kliininen ohjaus auttaa täyttämään direktiivin 2013/55/ • Edistää terveellisiä elintapoja, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja itsehoitoa lisäämällä rohkaisua EU liitteessä V määritellyt sairaanhoitajan kahdeksan ydinkompetenssia20, joissa määritellään, sekä edistämällä terveyttä, terveellisiä käyttäytymismalleja ja hoitomyöntyvyyttä. että puolet kunkin hoitotyön koulutusohjelman kaikista läsnäolotunneista suoritetaan kliinisessä • Suojelee itsenäisesti hoidettavien henkilöiden, perheiden tai ryhmien terveyttä ja hyvinvointia, ympäristössä ohjattuna. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen harjoittelun ohjaus on tärkeä tekijä varmistaa heidän turvallisuutensa ja edistää heidän itsemääräämisoikeuttaan. heidän koulutuksessaan, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun he astuvat työelämän todellisuuteen. • Yhdistää, edistää ja soveltaa teoreettista, menetelmällistä ja käytännöllistä tietoa. Tämä Laadukas kliininen koulutus on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan kehittää ammattitaitoista mahdollistaa sairaanhoidon edistämisen ja kehittämisen pitkäaikaishoidossa, monisairailla hoitohenkilökuntaa, joka kykenee tarjoamaan potilaan hyvää ja turvallista hoitoa. Hoitotyön potilailla ja riippuvuustilanteissa, jotta voidaan ylläpitää henkilön itsemääräämisoikeutta ja opettajat kaipaavat rakenteita ja ohjeita, joilla johdonmukaistetaan käytäntöjä ja edistetään sopivia hänen suhteitaan ympäristöön terveys-/sairausprosessin jokaisessa vaiheessa. oppimisympäristöjä tuleville sairaanhoitajille. Siksi sairaanhoitajien opiskelijaohjauksen on pohjauduttava tutkimukseen ja näyttöön. C. Päätöksenteko Jotta opiskelijaohjauksessa voidaan toteuttaa direktiivin 2013/55/EU artiklassa 31 määriteltyä • Soveltaa kriittisen ajattelun taitoja ja systemaattista lähestymistapaa ongelmanratkaisuun ja kahdeksaa ydinkompetenssia, on osaaminen jaettava ydinalueiden mukaan ja kuvattava niitä tarkemmin hoitotyön päätöksentekoon ammatti- ja hoitotyön yhteydessä. ottaen huomioon nykyiset osaamiskehykset21. EFN:n seuraavasti määrittelemät osaamisalueet antavat • Tunnistaa ja analysoi aiempia ongelmia sekä toimii niiden perusteella helpottaen potilaan, selvemmän käsityksen osaamisesta ja siihen liittyvistä aiheista sekä mahdollistavat oppimistulosten perheen ja yhteisön kannalta hyödyllisimmän ratkaisun etsimistä, tavoitteiden saavuttamista, muotoilun. tulosten parantamista ja työn laadun säilyttämistä. A. Kulttuuri, etiikka ja arvot D. Viestintä ja tiimityö • Edistää ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja moninaisuutta ottaen huomioon kunkin henkilön fyysiset, • Osaa viestiä, toimia vuorovaikutuksessa ja työskennellä tehokkaasti kollegoiden ja muiden psyykkiset, hengelliset ja sosiaaliset tarpeet, hänen mielipiteensä, vakaumuksensa, arvonsa ja ammattilaisten kanssa sekä terapeuttisesti henkilöiden, perheiden ja ryhmien kanssa. kulttuurinsa, kansainväliset ja kansalliset eettiset säännöt sekä terveydenhuoltopalvelujen eettiset • Delegoi toimintaa muille kykyjen, valmiustason, osaamisen ja lakisääteisten vastuiden mukaan. vaikutukset, varmistaen hänen oikeutensa yksityisyyteen ja kunnioittaen terveydenhuoltoon • Käyttää itsenäisesti sähköisiä terveystietoja hoitotyön arvioinnin, diagnoosien, toimenpiteiden 20 Eurooppa-neuvosto (2013). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU ammattipätevyyden tunnustamisesta. Euroopan ja tulosten dokumentointiin vertailukelpoisten hoitotyön luokitusjärjestelmien ja taksonomian unionin virallinen lehti (L 354/132). Saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=celex%3A32013L0055. perusteella. 21 EFN:n kompetenssikehys ammattipätevyysdirektiivin vastavuoroista tunnustamista varten – direktiivi 2005/36/EY, direktiivin 2013/55/ EU mukaisin muutoksin. EFN:n ohje artiklan 31 toteuttamiseksi kansallisissa hoitotyön koulutusohjelmissa. http://www.efnweb.be/?page_ • Hakee ja soveltaa itsenäisesti tietoa ja jakaa sitä potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten id=6897 10 kesken sekä terveydenhuollon laitosten ja yhteisön välillä. • Suorittaa itsenäisesti tehokkaita toimenpiteitä kriisi- ja katastrofitilanteissa mahdollistaen • Koordinoi itsenäisesti potilasryhmien hoitoa ja työskentelee monitieteisesti kohti yhteistä elämän ja elämänlaadun säilyttämisen. tavoitetta: hoidon laadun ja potilasturvallisuuden varmistamista. On tärkeää korostaa opiskelijaohjaajan roolia osaamisen²¹ ja oppimistulosten saavuttamisen E. Tutkimus, kehitys ja johtajuus varmistamisessa. Oppimistulokset liittyvät opiskelijoiden osaamisen (tietojen, taitojen ja ominaisuuksien) kehittymiseen, jonka odotetaan jatkuvan koulutusprosessin päätyttyä. Tässä • Toteuttaa tieteellisiä tuloksia näyttöön perustuvassa käytännössä. julkaisussa tarjoamme EU-direktiivin 55 ja EFN:n kompetenssikehyksen mukaisesti määriteltyjä • Ottaa huomioon oikeudenmukaisuuden ja kestävyyden periaatteet terveydenhuollossa ja pyrkii osaamisalueita integroimalla oppimissisältöjä ja suosituksia mahdollisista oppimistuloksista. resurssien järkevään käyttöön. • Mukauttaa johtamistyylejä ja lähestymistapoja erilaisiin hoitotyön, kliinisen harjoittelun ja terveydenhuollon tilanteisiin. • Edistää ja ylläpitää positiivista mielikuvaa hoitotyöstä. F. Sairaanhoito • Osoittaa riittäviä tietoja ja taitoja voidakseen tarjota vastuullaan olevien henkilöiden, perheiden ja ryhmien terveydenhuollon- ja sairaanhoidon tarpeita vastaavaa ammattimaista ja turvallista hoitoa ottaen huomioon tieteellisen tiedon kehittymisen sekä lakisääteisten ja ammatillista käyttäytymistä koskevien säädösten mukaisesti asetetut laatu- ja turvallisuusvaatimukset. • Arvioi, diagnosoi, suunnittelee ja tarjoaa itsenäisesti potilaan hyvää, integroitua, terveystuloksiin keskittyvää hoitoa arvioimalla tilanteen, taustan ja annetun hoidon vaikutuksia soveltaen kliinisen hoidon ohjeita, joissa kuvataan diagnoosi- ja hoitoprosessit sekä annetaan suosituksia tulevaa hoitoa varten. • Tuntee ja toteuttaa hoitotyön teoreettisia ja menetelmällisiä perusteita ja periaatteita, tukeutuen hoitotoimenpiteissä tieteelliseen näyttöön ja käytettävissä oleviin resursseihin. • Laatii itsenäisesti arviointimekanismeja ja -prosesseja sairaanhoidon laadun jatkuvaa parantamista varten ottaen huomioon tieteellisen, teknisen ja eettisen kehityksen. • Ymmärtää ja toimii huomioiden sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin vaikutukset yksilöiden käyttäytymiseen ja heidän terveyteensä. • Ymmärtää yksilöille, perheille tai ryhmille suunnattujen hoitojärjestelmien tärkeyden arvioitaessa niiden vaikutuksia. • Reagoi asianmukaisesti ja ajoissa odottamattomiin ja nopeasti muuttuviin tilanteisiin. 11 AMMATTIPÄTEVYYSDIREKTIIVI 55: Pätevyys H – ”pätevyys analysoida hoidon laatua AMMATTIPÄTEVYYSDIREKTIIVI 36/55: Pätevyys C – ”pätevyys rohkaista henkilöitä, perheitä ja parantaakseen omaa työsuoritustaan yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana” liittyy ryhmiä terveellisiin elintapoihin ja itsehoitoon” liittyy seuraavaan EFN-pätevyyteen: Terveyden seuraavaan EFN-pätevyyteen: Kulttuuri, etiikka ja arvot edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy, ohjaus ja opetus SISÄLTÖ MAHDOLLISET OPPIMISTULOKSET SISÄLTÖ MAHDOLLISET OPPIMISTULOKSET • Hoitotyön etiikka ja • Toimii eettisesti, lainmukaisesti ja inhimillisesti • Terveyden ja sairauden • Tunnistaa tärkeimmät terveyteen ja sairauteen filosofia, ihmisoikeudet kehitettäessä kaikkia toimia, joilla hoidetaan potilaita, periaatteet vaikuttavat riski- ja suojatekijät. • Potilaan perheitä ja yhteisöä. • Kansanterveys, terveyden • Ottaa ryhmät ja yhteisöt mukaan terveyskasvatus- itsemääräämisoikeus, • Edistää ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja moninaisuutta edistäminen ja ongelmien ja koulutustoimintaan, jolla pyritään vahvistamaan oikeudet ja turvallisuus ottaen huomioon kunkin henkilön fyysiset, psyykkiset, ennaltaehkäisy, avohoito/ käyttäytymistä ja omaksumaan terveelliset elintavat. • Terveydenhuollon ja hengelliset ja sosiaaliset tarpeet. perusterveydenhuolto • Tarjoaa potilaille välineitä, jotka suosivat ammatin oikeudelliset • Hyväksyy vastuun omasta ammatillisesta toiminnastaan • Potilasohjaus ja hoitomyöntyvyyttä, sekä tunnistaa ja seuraa henkilöitä, näkökohdat, sosiaali- ja ja tunnistaa oman toiminta-alueensa ja osaamisensa terveyskasvatus joilla on suurempi riski vaatimusten noudattamatta terveydenhuoltoa koskeva rajat. • Yhteiskunnallinen ja jättämiseen ja jotka voivat aiheuttaa riskin itselleen ja lainsäädäntö • Delegoi toimintaa muille kykyjen, valmiustason, monialainen näkökulma yhteisölle. • Luottamuksellisuus osaamisen ja lakisääteisten vastuiden mukaan. ja vaikutus • Soveltaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä terveisiin • Huomioi potilaiden ja heidän läheistensä mielipiteet, • Kansalaisten rohkaisu ja henkilöihin ja potilaisiin kaikissa elämänvaiheissa ja vakaumukset ja arvot. osallistaminen sairaushistorian kaikissa vaiheissa. • Kunnioittaa eettisiä ja lakisääteisiä vaatimuksia, • Opastaa henkilöitä, potilaita ja ryhmiä sairauksien myös kansallisia ja kansainvälisiä eettisiä sääntöjä, ehkäisyssä ja terveydenhuoltojärjestelmän tarjoamien ja ymmärtää eettiset vaikutukset terveydenhuollon palvelujen käytössä. tarjoamiseen. • Rohkaisee henkilöitä toteuttamalla terveydenhuollon • Ottaa vastuuta elinikäisestä oppimisesta ja jatkuvasta koulutustoimintaa, joiden ansiosta he voivat pysyä ammatillisesta kehittymisestä. itsenäisinä mahdollisimman pitkään sekä tehdä • Varmistaa oikeuden yksityisyyteen kunnioittaen terveyttään ja sairauttaan koskevia päätöksiä. terveydenhuoltoon liittyvien tietojen luottamuksellisuutta. 12 AMMATTIPÄTEVYYSDIREKTIIVI 55: Pätevyydet A ”pätevyys määrittää itsenäisesti tarpeelliset AMMATTIPÄTEVYYSDIREKTIIVI 55: Pätevyydet B ”pätevyys työskennellä tehokkaasti yhdessä hoitotoimenpiteet ajantasaista teoreettista ja kliinistä tietoa käyttäen sekä suunnitella, muiden terveysalan toimijoiden kanssa, mukaan lukien osallistuminen hoitohenkilökunnan organisoida ja toteuttaa hoitotoimenpiteitä potilashoidon yhteydessä” ja F ”pätevyys varmistaa käytännön koulutukseen” ja G ”pätevyys toteuttaa kattavaa ammatillista viestintää ja tehdä itsenäisesti sairaanhoidon laatu ja arviointi” liittyvät seuraavaan EFN-pätevyyteen: Päätöksenteko yhteistyötä muissa terveysalan ammateissa toimivien kanssa” liittyvät seuraavaan EFN-pätevyyteen: Viestintä ja tiimityö SISÄLTÖ MAHDOLLISET OPPIMISTULOKSET SISÄLTÖ MAHDOLLISET OPPIMISTULOKSET • Päätöksenteko on • Käyttää tervettä järkeä ja kokemusta ongelmien sekä monialaista osaamista, tilanteiden tunnistamiseen ja ratkaisemiseen. • Käyttää tervettä järkeä • Käyttää terveydenhuoltojärjestelmässä käytettävissä jota pitäisi kehittää koko • Tunnistaa mahdollisuudet etsiä parhaita vaihtoehtoja ja ja kokemusta ongelmien olevia IT-järjestelmiä. opetussuunnitelmassa. päättää parhaista toimista ongelmien ratkaisemiseksi. sekä tilanteiden • Soveltaa terveydenhuollon teknologioita sekä tieto- ja • Tätä varten on tunnistamiseen ja • Ratkaisee tehokkaasti ongelmat, joita tarjottavasta viestintäjärjestelmiä. tärkeää vahvistaa ratkaisemiseen. hoidosta aiheutuu potilaille, perheelle ja yhteisölle, • Viestii selkeästi, osoittaa kunnioitusta ja demokraattista oppimistulokset, hyödyntämällä aineellisia ja väliaikaisia resursseja. • Tunnistaa auktoriteettia terveydenhuollon tiimin, potilaiden, joita voidaan mahdollisuudet etsiä perheiden ja yhteisöjen kanssa ottaen huomioon arvioida monialaisen parhaita vaihtoehtoja monikulttuurisen kontekstin. lähestymistavan ja päättää parhaista • Käyttää tieteellistä kieltä suullisesti ja kirjallisesti mukaisesti. toimista ongelmien ratkaisemiseksi. mukauttaen kielenkäyttöään sen mukaan, kenelle puhuu tai kirjoittaa. • Ratkaisee tehokkaasti ongelmat, joita • Vahvistaa selkeät tavoitteet yhdessä kollegoiden sekä tarjottavasta hoidosta monitieteisen ja tieteidenvälisen tiimin kanssa yhteisiä aiheutuu potilaille, päämääriä varten ja hyväksyy tarvittavat muutokset perheelle ja yhteisölle, näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. hyödyntämällä aineellisia • Hyväksyy vastuunsa monitieteisen tiimin jäsenenä. ja väliaikaisia resursseja. • Osoittaa jatkuvan parantamisen asennetta. • Sitoutuu tiimityöhön. 13 AMMATTIPÄTEVYYSDIREKTIIVI 55: Pätevyydet A ”pätevyys määrittää itsenäisesti tarpeelliset AMMATTIPÄTEVYYSDIREKTIIVI 36/55: Osaaminen A ”pätevyys määrittää itsenäisesti hoitotoimenpiteet ajantasaista teoreettista ja kliinistä tietoa käyttäen sekä suunnitella, tarpeelliset hoitotoimenpiteet ajantasaista teoreettista ja kliinistä tietoa käyttäen sekä organisoida ja toteuttaa hoitotoimenpiteitä potilashoidon yhteydessä” ja G ”pätevyys toteuttaa suunnitella, organisoida ja toteuttaa hoitotoimenpiteitä” ja E ”pätevyys antaa itsenäisesti kattavaa ammatillista viestintää ja tehdä yhteistyötä muissa terveysalan ammateissa toimivien neuvoja, tietoja ja tukea hoitoa tarvitseville henkilöille” liittyvät seuraavaan EFN-pätevyyteen: kanssa” liittyvät seuraavaan EFN-pätevyyteen: Tutkimus, kehitys ja johtajuus Sairaanhoito (käytännön koulutus ja kliininen koulutus) SISÄLTÖ MAHDOLLISET OPPIMISTULOKSET SISÄLTÖ MAHDOLLISET OPPIMISTULOKSET • Näyttöön perustuva • Tarjoaa tieteelliseen näyttöön perustuvaa sairaanhoitoa • Akuuttihoito Seuraavat oppimistulokset on asetettava kontekstiin hoitotyö, joka kattaa kaikki turvallisten ja laadukkaiden tulosten saamiseksi. • Vastasyntyneiden, lasten potilastyypin ja elämänvaiheen perusteella ottaen huomioon osaamisalueet • Soveltaa hoitotyön perusperiaatteita sekä teoreettisia ja nuorten hoito myös, onko sairaus akuutti vai krooninen ja minkä tasoista • Tutkimuksen, menetelmien ja menetelmällisiä hoitoperiaatteita tukeutuen hoito on. Tätä voidaan täsmentää kunkin sisällön perusteella. • Äitiyshuolto ja terminologian perusteet hoitotoimenpiteissä käytettävissä olevaan tieteelliseen • Pitkäaikaishoito Arviointi ja diagnoosi • Hoitotyön innovaatiot ja näyttöön ja resursseihin. laadun parantaminen • Osallistuu aktiivisesti ammatillisiin foorumeihin ja • Sisätaudit ja kirurgia • Tunnistaa biologiset, sosiaaliset, psykologiset ja ympäristöön liittyvät riskitekijät, jotka voivat vaikuttaa • Hoitotyön johtaminen, täydennyskoulutusohjelmiin. • Mielenterveys ja ihmisten terveyteen. hallinta ja hoidon ja • Vastaa omasta ammatillisesta kehittymisestään tieteen psykiatriset sairaudet • Kysyy henkilöiltä, potilailta ja perheiltä heidän palvelujen jatkumo ja teknologian uusimpien kehitysaskelten mukaisesti. • Vammaisuus ja psykososiaalisista ja uskonnollisista tarpeistaan • Terveydenhuoltopalvelujen • Tunnistaa johtajuuden avaimet, joita tarvitaan vammaisten hoito voidakseen huomioida ne hoidossa. organisointi ja monialainen hoitotiimien koordinoimisessa. • Geriatria ja • Arvioi henkilöiden fyysisiä, psyykkisiä ja palveluympäristö • Tunnistaa hoitopalveluiden johtamiseen liittyvät vanhustenhuolto sosiokulttuurisia ominaisuuksia. • Työergonomia ja ominaisuudet. • Perusterveydenhuolto, • Tunnistaa henkilön ja potilaan hoidon tarpeet koko -turvallisuus • Ymmärtää hallintoprosessin eri vaiheet: suunnittelu, avohoito elämän ajan fyysisten testien, seurannan ja riittävien organisointi, johtaminen ja arviointi sekä sen • Palliatiivinen hoito, propedeuttisten välineiden avulla. asettaminen kontekstiin hoitopalveluissa. saattohoito ja • Tekee hoitotyön arviointia ja diagnosointia suhteuttaen ne terveydenhuollon tuotteiden käyttöaiheeseen ja • Mukauttaa johtamistyylejä ja lähestymistapoja erilaisiin kivunhallinta käyttöön. tilanteisiin. 14 Hoidon suunnittelu toimien vaikuttavuutta. • Priorisoi ja delegoi toimenpiteitä potilaan, perheen ja • Laatii ja toteuttaa parannussuunnitelmia. yhteisön tarpeiden mukaan. • Tarjoaa turvallista ja laadukasta sairaanhoidollista apua • Laatii hoitosuunnitelman. (hoitoa) henkilöille ja potilaille koko elämän ajan. • Mukauttaa hoitosuunnitelmaa potilaiden • Laatii arviointimekanismeja ja -prosesseja ominaisuuksiin sekä heidän kontekstiinsa ja sairaanhoidon laadun jatkuvaa parantamista varten ympäristöönsä. ottaen huomioon tieteellisen, teknisen ja eettisen • Suunnittelee hoidon yhdistäen siihen lääkkeiden ja kehityksen. terveydenhuollon tuotteiden käytön. Hoitotoimenpiteet • Toteuttaa potilaslähtöistä hoitoa, osoittaen ymmärrystä ihmisen kasvusta ja kehityksestä, patofysiologiasta ja farmakologiasta terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa ottaen huomioon terveys-sairausjatkumon. • Soveltaa terveydenhuoltojärjestelmän kestävyyden varmistavaa sairaanhoitoa. • Täyttää rekisterit toteutetuista toimista. • Soveltaa kriittisen ajattelun taitoja ja systeemistä lähestymistapaa ongelmanratkaisuun ja hoitotyön päätöksentekoon ammatti- ja hoitotyön yhteydessä. • Reagoi asianmukaisesti ja ajoissa odottamattomiin sekä nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Arviointi ja laatu • Tunnistaa ja kerää näyttöä hoitotoimista. • Ottaa huomioon eri laatumallien asettamat protokollat. • Arvioi hoitosuunnitelmien toteutusta. • Käsittelee tietoja ja tutkii näyttöä arvioiden toteutettujen 15 Teema III. luonteen ja opiskelijassa herättämän kiinnostuksen mukaan, ja ne kehitetään tavoitteiden, sisältöjen, opetusmenetelmien tai -strategioiden jne. perusteella. On myös joitakin tuotoksia, oppimistuloksia ja taitoja, jotka on saavutettava. Lisäksi opittujen asioiden arviointi voidaan liittää esimerkiksi onnistumisen, epäonnistumisen, opintomenestyksen ja opintojen keskeytyksen käsitteisiin. HYVÄN REFLEKTIIVISEN OHJAUSKESKUSTELUN DIDAKTIIKKA JA OPETUSMENETELMÄT Olemme pitäneet tässä prosessissa keskeisinä toimijoina ohjaajia ja opiskelijoita. Vaikka olemme ottaneet huomioon vain nämä kaksi ryhmää, prosessissa on muitakin toimijoita. Tässä tapauksessa Tämä teema keskittyy laadukkaaseen opiskelijaohjaukseen osaavien sairaanhoitajaopiskelijoiden emme kuitenkaan pidä muita mahdollisesti läsnä olevia tekijöitä olennaisen tärkeinä osina prosessia. kehittämiseksi. Tähän mennessä olemme analysoineet oppimisympäristöä, eri osallistujien roolia Myös ympäristö on osa malliamme, mukaan lukien ympäristötekijät ja aika, ajallisten rajoitusten, opetus-oppimisprosessissa sekä opiskelijaohjaajien osaamismallia kokonaisuudessaan. Tässä osiossa resurssien ja teknologian kannalta. käsitellään mallin ensimmäisen osa-alueen jäljellä olevia osia: ohjauskäytäntöjä sekä resursseja ohjaajille ja opettajille. Tavoitteenamme on saada tietoa hyvän reflektiivisen ohjauskeskustelun parhaista opetusmenetelmistä. Opetuksen käsite on määritelty seuraavasti: ”opiskelijan ja opettajan välistä vuorovaikutusta viimeksi mainitun vastuulla, tarkoituksena edistää odotettuja muutoksia opiskelijan käyttäytymisessä”22 Saman kirjoittajan mukaan opetuksen tarkoituksena on auttaa opiskelijoita: • hankkimaan tietoa • ymmärtämään, analysoimaan, yhdistelemään ja arvioimaan • saamaan vaadittavat käytännön taidot • muodostamaan tottumuksia • omaksumaan asenteita. Jotta oppiminen voisi tapahtua, on oppivan henkilön ajattelussa, tunnetilassa ja toiminnassa tapahduttava muutos23. Siksi puhumme mieluiten opetus-oppimisprosessista. Opetus-oppimisprosessissa katsotaan olevan joitakin panoksia (ks. kuva 2), jotka korkeakoulutuksen osalta ilmenevät oppiaineissa ja tässä tapauksessa erityisesti kliinisessä harjoittelussa. Ne muodostavat oppimisen kohteen, eli sen, mitä henkilö haluaa oppia tai hänen täytyy oppia. Oppimiskohteilla on ominaispiirteitä niiden 22 Guilbert, Jean-Jacques & World Health Organization (1998). Educational handbook for health personnel. J. J. Guilbert, 6. painos, päivitetty 1998. Maailman terveysjärjestö. URI: https://apps.who.int/iris/handle/10665/42118 23 Pérez-Cañaveras, R. M. (2005). Perfil de los alumnos universitarios según sus intereses práxicos, estilo cognitivo y diferencias de género: bases para una acción tutorial. Doctoral Dissertation. Alicanten yliopisto. Espanja URI: http://hdl.handle.net/10045/13254 16 Kuva 2. Opetus-oppimisprosessin elementit ja niiden väliset suhteet23. Opiskelijaohjaaja, joka on sairaanhoitaja, on puoliksi vastuussa opiskelijoiden koulutuksesta. Hän tarvitsee opetustyötä helpottavia työkaluja, ja hänen opetustehtävänsä on tunnustettava Opetus-oppimisprosessin elementit asianmukaisesti. Opiskelijaohjaus on erityinen opetusmuoto, mikä on otettu huomioon tämän hankkeen kaikissa kolmessa moduulissa. Opiskelijaohjauksessa opettaminen tapahtuu asettamalla PANOKSET OHJAAJA OPISKELIJA TUOTOKSET opiskelijoille oppimistavoitteita, arvioimalla oppimisprosessia reflektiivisen ohjauskeskustelun avulla, antamalla palautetta ja ohjaamalla opiskelijoiden edistymistä antamalla heille oppimistehtäviä. Biologiset tekijät Biologiset tekijät Psykologiset Psykologiset tekijät tekijät Sosiologiset tekijät Sosiologiset tekijät Oppimis- Oppimis- sisältö tulos MILJÖÖ - tavoitteet - onnistuminen - sisältö -epäonnistuminen -opetusstrategiat - ympäristö - opintomenestys - aika - opintojen - teknologia keskeytys Oppimis- sisällön ominaisuudet 17 Teema IV. ovatko opiskelijat ymmärtäneet oppitunnin sisällön ja onko tavoitteet saavutettu. Suurin haittapuoli on, että sovellus vaatii useampia kuin yhden pelaajan, joten sen käyttöä ei suositella, jos ohjaajalla on vain yksi opiskelija. OPPIMIS- JA TIETÄMYSTEKNIIKAT OHJAUKSESSA JA • Padlet: Ihanteellinen väline opiskelijoiden osallistumisen edistämiseen. Perinteisesti opiskelijat VALMENNUKSESSA pitävät itseään passiivisina toimijoina oppimis-opetusprosessissa. He tuntevat itsensä voimattomiksi. Siksi Padlet pyrkii vahvistamaan osallistujien sitoutumista yhteistyöseinillä, joilla opiskelijat voivat yhdessä ratkaista ongelmia, keskustella aiheista ja julkaista ideoitaan. Tieto- ja viestintätekniikka on muuttanut tapaa, jolla saamme tietoa ja käsittelemme sitä24; se on Sovelluksen avulla voidaan myös harjoitella kliinisten tapausten ratkaisemista (oppimista uusi viestintämuoto yhteiskunnassa, ja se on muuttanut tapaamme muodostaa suhteita25. Kun näitä ongelmanratkaisun kautta). Sillä voidaan luoda seiniä ja portfolioita, jotka sopivat ihanteellisesti tekniikoita käytetään tiedon hankkimiseen ja oppimis-opetusprosessin parantamiseen, niitä kutsutaan ideoiden järjestelyyn. oppimis- ja tietämystekniikoiksi. On olemassa paljon erilaisia tekniikoita, jotka vastaavat eri opetusmenetelmiä. Niiden tärkein etu on kuitenkin osallistujalle annettu aktiivinen rooli oppimisessa. Sosiaalinen media koostuu virtuaalisista yhteisöistä, joissa käyttäjät voivat pitää yhteyttä ja jakaa Oppimis- ja tietämystekniikat pakottavat meidät pohtimaan, miten hoitotyön opettajat sisällyttävät tietoja. Nuoret opiskelijat käyttävät näitä alustoja paremmin sosiaalisessa kuin akateemisessa nämä tekniikat sairaanhoitajaopiskelijoiden kliiniseen valvontaan. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kontekstissa, eli heillä on tarve saada koulutusta alustojen ammattimaisesta käytöstä. Toisaalta suosimia opetusmenetelmiä ovat esimerkiksi opiskelijaohjauksen kytkeminen kliiniseen harjoitteluun, ohjaajia (ja muitakin hoitoalan opettajia) pidetään usein hädin tuskin kykenevinä käyttämään uutta verkko-opetusohjelmat tai -videot, vuorovaikutteinen pelaaminen ja virtuaaliset oppimisympäristöt teknologiaa. Heidän pitäisi kuitenkin varautua jatkuvaan muutokseen oppimisessa ja menetelmissä oppimisvälineinä ja strategioina kliinisen harjoittelun aikana17. Mobiiliteknologiaa voidaan käyttää jokaisen uuden opiskelijasukupolven kohdalla. Esimerkiksi Z-sukupolven opiskelijat ovat missä tahansa, ja sillä on samanlaisia ominaisuuksia kuin tietokoneella (älypuhelimet ja tabletit). Se on tunnettuja joustavuudestaan uusien teknologioiden käytössä, ja he odottavat opettajien ja ohjaajien uusinta tekniikkaa, jonka sanotaan antavan opiskelijoille entistä aktiivisemman roolin oppimisessa ja pysyvän mukana kehityksessä. Siksi ohjaajien on pysyttävä mahdollisimman hyvin ajan tasalla näin ollen kehittävän kriittistä ajattelua. Voimme kysyä itseltämme, mitä tieto- ja viestintätekniikkaa ja hyödynnettävä opiskelijoiden käyttämiä sosiaalisen median kanavia, jotta kliinisen ympäristön voimme käyttää sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaukseen. Vastaus on, että erilaisia tekniikoita on opetus- ja oppimismenetelmiin saadaan riittävästi uutta teknologiaa. rajattomasti, joten meidän on löydettävä ne, jotka sopivat opetusmenetelmiimme, saavutettaviin tavoitteisiin tai henkilökohtaisiin mieltymyksiimme. Esimerkkejä opiskelijoiden ja ohjaajien suosimista sosiaalisen median kanavista, joita voidaan hyödyntää harjoittelun aikana: Esimerkkejä uusista ratkaisuista: • Twitter: Käyttäjät voivat vastata julkaisuihin tai avata keskustelun ja kutsua muita yhteisön • YouTube: Potentiaalinen työväline terveystieteiden koulutuksessa – ihmisen anatomian jäseniä osallistumaan. Twitter mahdollistaa yhteistyön ohjaajien, opiskelijoiden, muiden oppimisesta hoitotoimenpiteiden opettamiseen. Esimerkiksi ohjattavan opiskelijan kriittistä terveydenhuollon ammattilaisten ja aiheesta kiinnostuneiden kesken. Lisäksi opiskelijat ajattelua voitaisiin parantaa analysoimalla eri sairaanhoitajien suorituksia samalla tekniikalla. voisivat hyvin käyttää Twitteriä terveyden edistämiseen yhteisössään. Näin he osallistuisivat • Kahoot: Parantaa osallistujan motivaatiota palkintojen ja sijoitusten kautta. Voimme tarkistaa, aktiivisesti väestön terveyskasvatukseen. Pidämme 280 merkin rajaa haittapuolena. Twitter voi myös häiritä asiaan keskittymistä, ja opiskelijat voivat käyttää alustaa opiskelukaverien 24 Moya, M. (2013). De las TICs a las TACs: la importancia de crear contenidos educativos digitales. Revista DIM, (27), 1-15. Saatavilla kiusaamiseen. osoitteessa: https://www.raco.cat/index.php/DIM/article/view/275963 25 Malo, S., & Figuer, C. (2010). Infancia, adolescencia y Tecnologías de la Información y la Comunicación (TICs) en perspectiva psicosocial. • WhatsApp: WhatsApp-ryhmät mahdollistavat yhteydenpidon opiskelijoiden kanssa ja Intervención Psicosocial, 19(1), 5-8. doi: http://dx.doi.org/10.5093/in2010v19n1a2 18 vahvistavat opiskelijoiden ryhmähenkeä, lisäksi niissä voidaan jakaa tietoa linkkien, kuvien ja videoiden avulla. Haittana on, että opettajille voi tulla liikaa viestejä. • Facebook: Tässä sosiaalisessa mediassa voidaan luoda sivuja ja kutsua niille käyttäjiä. Sen maailmanlaajuinen käyttö antaa ohjaajille ja opiskelijoille mahdollisuuden kommunikoida erimaalaisten ammattilaisten ja kavereiden kanssa. Se edistää kollegoiden kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta. Opiskelijat pitävät Facebookia ammatillisen kasvun mahdollistavana työkaluna. Facebookin haittana on, että se voi häiritä keskittymistä, ja opiskelijat eivät ehkä halua jakaa profiilejaan ohjaajien kanssa. • Instagram: Yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista millenniaalien ja Z-sukupolven edustajien keskuudessa. Käyttäjät voivat jakaa tietoja, kuvia ja videoita nopeasti. Instagram on laajalti käytössä terveyskasvatusalalla. Sen suurin haitta on, että ihmisten huomio kiinnittyy kuviin. Kuvien alla olevia tekstejä tarkastellaan harvemmin. Yhteenvetona voidaan todeta, että sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisessä harjoittelussa ja ohjauksessa olisi otettava huomioon opiskelijoiden suosimat opetusvälineet ja -strategiat, jotta oppimisen laatu paranisi ja ennen kaikkea opiskelijoiden ja ohjaajien motivaatio ja tyytyväisyys lisääntyisi8. 19 Teema V. • Edistä henkistä kurinalaisuutta. • Käytä esimerkkejä ammatillisista kokemuksistasi opiskelijoiden ymmärryksen tukemiseksi. OHJAAJIEN OSAAMISEN VAIKUTUS OPISKELIJAOHJAUKSEN Ohjaajien tietoisuutta ohjausosaamisesta voidaan parantaa kouluttamalla heitä ja tarjoamalla heille LAATUUN kaikki tarvittavat resurssit, jotta he voivat ohjata sairaanhoitajaopiskelijoita kliinisessä harjoittelussa. Suosittelemme, että ohjaajat kehittävät osaamistaan näyttöön perustuvan opiskelijaohjaajien osaamismallimme mukaisesti seuraavilla osa-alueilla: Tämän moduulin I teeman tarkoituksena on kuvata ja lisätä tietoisuutta sairaanhoitajien nykyisestä • Ohjaajan ominaisuudet, ohjauskäytännöt ja -resurssit: ja tulevaisuuden opiskelijaohjausosaamisesta Euroopassa. Opetusmateriaali pohjautuu vahvasti näyttöön perustuvaan opiskelijaohjaajien osaamismalliin. Tässä teemassa ohjaajat tutustutettiin • Ohjaajan ominaisuudet aiempaan ohjauskäytäntöjä koskevaan näyttöön valitsemalla QualMent-hankkeessa kehitettyjä • Ohjaajan motivaatio julkaisuja. Ohjaajia kannustettiin keskustelemaan ja tekemään ehdotuksia nykyisistä ja tulevaisuuden • Ohjauskäytännöt ja -resurssit (ohjaajan, opettajan ja opiskelijan välillä) hyvistä käytännöistä sairaanhoitajaopiskelijoiden asiantuntevassa ohjauksessa Euroopassa. Opetusmenetelmänä tässä käytettiin verkkokeskustelua. Keskustelun käynnistämiseksi ehdotimme, • Kulttuurinen osaaminen opiskelijaohjauksessa että pohdittaisiin ohjaajan hyvää osaamista ja sen parantamista. • Opiskelijan oppimisprosessin tukeminen • Tavoitteellinen ohjaus Ohjaajia on kannustettava käyttämään seuraavia ohjausmenetelmiä opiskelijoiden oppimisprosessin • Reflektiivinen ohjauskeskustelu tukemiseksi22: • Kehittävä palaute • Ole opiskelijan tavoitettavissa. • Opiskelijalähtöinen arviointi • Anna kehittävää palautetta opiskelijan oppimistavoitteista ja työskentelymenetelmistä. • Analysoi ja arvioi terveysongelmia. • Tue opiskelijaa oppimistavoitteiden määrittelyssä. • Arvioi opiskelijan työtä. • Valmistele oppimisresursseja. • Valitse ammatillista toimintaa opiskelijoille. • Haasta opiskelijat uusilla ongelmilla. • Kehitä ongelmanratkaisutaitoja. • Auta ymmärtämään tieteellisiä perusperiaatteita. • Seuraa opiskelijoiden edistymistä. • Tunnista terveysongelmien taustatekijät. 20 Yhteenveto • Opiskelijaohjaajien ominaisuuksiin kuuluvat heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa, motivaatio ohjaukseen sekä tieto organisaation ohjauskäytännöistä, -yhteistyöstä ja -resursseista. • Kliininen oppimisympäristö on määritelty vuorovaikutteiseksi verkostoksi tai joukoksi käytännön ominaisuuksia, jotka liittyvät sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimistuloksiin ja ammatilliseen kehittymiseen vaikuttaviin käytäntöihin. • Opiskelijaohjaajien rooli kliinisessä oppimisympäristössä on olennaisen tärkeä turvallisen oppimisilmapiirin rakentamisessa ja tuen tarjoamisessa sairaanhoitajaopiskelijoille. • Sairaanhoitajaopiskelijoiden asianmukainen ohjaus kliinisessä harjoittelussa auttaa täyttämään direktiivin 2013/55/EU liitteessä V määritellyt sairaanhoitajan kahdeksan ydinkompetenssia. • Laadukas kliininen koulutus on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan kehittää ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa, joka kykenee tarjoamaan potilaan hyvää ja turvallista hoitoa. • Ohjaajien tietoisuutta ohjausosaamisesta voidaan parantaa kouluttamalla heitä ja tarjoamalla kaikki tarvittavat resurssit 21 Moduuli II. KULTTUURISESTI JA KIELELLI- SESTI MONINAISTEN SAIRAAN- HOITAJAOPISKELIJOIDEN OH- JAUKSEN OSAAMINEN Laatijat: Ashlee Oikarainen, tohtori Kristina Mikkonen 22 Kulttuurinen osaaminen käsittää kulttuurisen tiedon, sensitiivisyyden, tietoisuuden, kulttuurien välisen viestinnän ja vuorovaikutuksen, kulttuuritaidot ja -turvallisuuden sekä kyvyn luoda kulttuurisesti turvallinen oppimisympäristö26,27. Kulttuurisesti päteviltä opiskelijaohjaajilta vaaditaan potilaan hyvää, kulttuurisesti asianmukaista hoitoa sekä kulttuuritietoisen ohjauksen tarjoamista kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisille opiskelijoille (ks. kuva 1). Opiskelijaohjaajien kulttuurisen osaamisen varmistamiseksi kliinisessä harjoittelussa on kehitetty moduuli II, Kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjauksen osaaminen. Moduulin II päätavoitteena on parantaa opiskelijaohjaajien kulttuurista osaamista ja auttaa ohjaajia saavuttamaan kurssikehyksessä ilmoitetut oppimistulokset. Moduuli on jaettu kuuteen teemaan: kulttuurinen osaaminen, kulttuurisensitiivisyys ja ymmärtämisen halu, kulttuuritietoisuus, kulttuurien välinen viestintä ja vuorovaikutus, kulttuuritaidot ja turvallisuus sekä potilaan kulttuurisesti hyvä hoito. 26 Campinha-Bacote J. (2011). Delivering patient-centered care in the midst of a cultural conflict: the role of cultural competence. Online J Issues Nurs 16:5. 27 Oikarainen, A., Mikkonen, K., Kenny, A., Tomietto, M., Tuomikoski, A., Merilainen, M., . . . Kaariainen, M. (2020). Educational interventions designed to develop nurses’ cultural competence: A systematic review. International Journal of Nursing Studies, 98, 75-86. doi:10.1016/j. ijnurstu.2019.06.005 23 Leiningerin mukaan29, kulttuurilla tarkoitetaan tietyn ryhmän arvoja, vakaumuksia, normeja sekä Teema I. elämäntapoja, ja sitä opitaan ja jaetaan sukupolvelta toiselle. Kulttuuri ohjaa ihmisten ajattelua, päätöksentekoa ja toimintaa suunnitelmallisesti. Nykyään kulttuuria pidetään jatkuvasti muuttuvana ja monimuotoisena prosessina, ja määritelmä korostaa ihmisten, perheiden ja yhteisöjen moninaisuutta ja ainutlaatuisuutta. Koska kulttuuri muuttuu jatkuvasti, on vaikeaa tunnistaa tietylle kulttuurille KULTTUURINEN OSAAMINEN tyypillisiä piirteitä. Moduulissa määritellään kulttuuri tietämyksen, arvojen ja vakaumusten järjestelmäksi, jonka kautta ihmiset havainnoivat ja muodostavat tulkintojaan sekä toimivat ja Kansainvälinen liikkuvuus on lisääntynyt globalisaation myötä. Ihmiset siirtyvät paikasta toiseen tekevät valintoja eri vaihtoehtojen välillä. enemmän kuin koskaan. Kansainvälisten muuttajien määrä maailmassa on kasvanut nopeasti viime vuosina, ja vuonna 2017 maahanmuuttajia oli tilastojen mukaan 258 miljoonaa eri puolilla maailmaa. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on koko maailmassa arviolta 26 miljoonaa, mikä vastaa 10:tä KULTTUURISEN OSAAMISEN ALAT POHDITTAVAA OHJAAJILLE prosenttia kaikista maahanmuuttajista. Maahanmuuttajista 78 miljoonaa asuu Euroopassa, suurin osa Saksassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa. Opetushenkilöstön ja opiskelijoiden globalisoituminen on tullut yhä tärkeämmäksi kansainvälistymisen myötä. Kansainvälistyminen lisää Kulttuurinen tieto on prosessi, jossa ohjaaja Miten ja miksi opiskelijan/potilaan opiskelijoiden liikkuvuutta, maailmanlaajuista kilpailukykyä ja terveyskasvatuksen osaamista etsii riittävästi tietoa opiskelijan/potilaan kulttuuritausta pitäisi huomioida 28. kulttuurisista vakaumuksista ja tavoista hyvän opiskelijaohjauksessa/potilaan hoidossa? vuorovaikutussuhteen luomiseksi. KANSAINVÄLISESTÄ LIIKKUVUUDESTA PUHUTTAESSA KÄYTETÄÄN MONIPUOLISIA KÄSITTEITÄ: Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa tietoisuutta Kuinka motivoitunut olet kehittämään omaa Maahanmuuttaja = maahan muuttava henkilö tulotasosta riippumatta. Maahanmuuttaja voi olla omasta kulttuurista ja toisen kulttuurin arvoista kulttuurista osaamistasi? Mikä motivoi sinua esimerkiksi paluumuuttaja, pakolainen tai turvapaikanhakija. ja vakaumuksista. Kulttuurisensitiivisyys ohjaamaan opiskelijoita tai hoitamaan potilaita tarkoittaa, ettei tuomita ketään kulttuuritaustan eri kulttuureista? Pakolainen = kotimaastaan paennut henkilö, jolla on syytä pelätä joutuvansa vainotuksi uskontonsa, ja vakaumusten perusteella vaan ollaan alkuperänsä, kansalaisuutensa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa tai poliittisen vastaanottavaisia ja avoimia muita kulttuureja mielipiteensä vuoksi. kohtaan. Etninen ryhmä = ryhmä, jota yhdistää uskonto, kulttuuriperintö, alkuperä, kieli tai ulkonäkö. Etninen vähemmistö = kansanryhmä, joka edustaa vähemmistöä valtion kulttuuriperinnössä. Kulttuuritietoisuus tarkoittaa oman kulttuurisen Miten omat ennakkoluulosi ja olettamuksesi ja ammatillisen taustan syvällistä tarkastelua voivat vaikuttaa opiskelijaohjaukseen/potilaan sekä omien ennakkoluulojen ja olettamusten hoitoon? 28 Yhdistyneet kansakunnat, taloudellisten ja sosiaalisten asioiden osasto, väestöjaosto (2017). International Migration Report 2017: Highlights (ST/ESA/SER.A/404) 29 Leininger, M.M. (1991). Culture Care Diversity and Universality: A Theory of Nursing. NLN Press, New York. 24 tunnistamista opiskelijoiden/potilaiden taustojen osalta. Kulttuurien välinen viestintä ja vuorovaikutus Miten voit helpottaa vuorovaikutusta ja tarkoittaa jatkuvaa vuorovaikutusta ja viestintää viestintää eri kulttuurista tulevan henkilön eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. kanssa? Kulttuuritaidot tarkoittavat kykyä kerätä Miten huomioit opiskelijan/potilaan kulttuurisesti merkityksellistä tietoa ohjaus- tai hoitotarpeen? Miten keräät opiskelijan/potilaan nykyisistä tarpeista ohjauksessa/hoidossa tarvittavaa kulttuurisesti ohjauksessa/hoidossa ja olla kulttuurisesti merkityksellistä tietoa? sensitiivinen muita ihmisiä kohtaan. Kulttuurinen osaaminen on prosessi, joka edellyttää eri kulttuureista tulevien ihmisten tapaamista ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Kulttuurista osaamista voi oppia ja opettaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta henkilökohtainen kokemus on olennaisen tärkeää. Osaaminen kehittyy vähitellen ja edellyttää ennen kaikkea ammattilaisen reflektointikykyä. Kulttuurisen osaamisen kehittyessä terveydenhuollon ammattilainen pystyy tarjoamaan laadukasta, tehokasta ja kulttuurisesti turvallista hoitoa yhteistyössä eri kulttuureista tulevien asiakkaiden ja heidän lähipiirinsä kanssa. 25 Teema II. Tutkimukset ovat osoittaneet, että eri kulttuureista tulevat opiskelijat kohtaavat valitettavasti edelleen ennakkoluuloja, syrjintää, rasismia ja stereotypioita30,31. Haastattelussa kaksi afrikkalaista opiskelijaa kertoi kokemuksistaan näin: ”Osastolla, jossa opiskelijat suorittivat kliinistä harjoitteluaan, havaittiin syrjintää ja rasismia. Opiskelijat toivoivat, että koulutusorganisaatio käsittelisi tätä. KULTTUURISENSITIIVISYYS JA YMMÄRTÄMISEN HALU Opiskelijat olivat huolissaan opiskelijatovereistaan, joita kiusattiin, pilkattiin ja ymmärrettiin väärin. He pitivät yllättävänä, että jotkut terveydenhuollon ammattilaiset toimivat niin epäkunnioittavasti eri kulttuureista tulevia opiskelijoita kohtaan. Uuteen maahan sopeutuminen tai kielen oppiminen Kulttuurinen osaaminen on kokonaisvaltainen, tavoitteellinen ja monirakenteinen kasvuprosessi. ei ole helppoa. Tapa, jolla opiskelijoita kohdeltiin, lannisti heitä ja vaikutti heihin hyvin kielteisellä Osaaminen perustuu erilaisiin ominaisuuksiin, kuten joustavuuteen, kärsivällisyyteen, positiivisuuteen, tavalla. Pienikin määrä ymmärrystä sairaanhoitajilta olisi auttanut.” 30 avoimuuteen, mielenkiintoon, uteliaisuuteen, empaattisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Osaaminen ei kehity automaattisesti vaan edellyttää tietoista harjoittelua. Opiskelijaohjaajan motivaatio vaikuttaa Ulkopuolisuuden, eristyneisyyden ja syrjinnän kokemukset koetaan turhauttavina ja uhkaavina. merkittävästi onnistuneen ohjaussuhteen kehittymiseen. Käyttäytymällä kulttuurisensitiivisesti Vähemmistöryhmiin kuuluvat opiskelijat ovat erityisen haavoittuvia, ja heitä uhkaa syrjintä ohjaaja osoittaa aitoa halua ja herkkyyttä ymmärtää opiskelijaa. Ohjaaja kunnioittaa myös opiskelijan tai sosiaalinen syrjäytyminen. Ohjaajilla on tärkeä rooli epätasa-arvoisen kohtelun ja syrjinnän taustoja ja arvoja. Lisäksi ohjaaja luo ilmapiirin, jossa opiskelija kokee, että hänet kuullaan, nähdään tunnistamisessa ja torjumisessa. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen vie aikaa, ja opiskelijat voivat sekä kohdataan yksilönä ja häntä arvostetaan. kokea negatiivisia tunteita joutuessaan luopumaan omista kulttuurisista arvoistaan ja tavoistaan. Moninaisuuden, ihmisarvon ja yksilöllisyyden kunnioittaminen on olennaisen tärkeää sekä SEIKAT, JOTKA UHKAAVAT KULTTUURISENSITIIVISYYTTÄ OPISKELIJAOHJAUKSESSA: hyvän hoidon tarjoamisessa että opiskelijoiden ohjaamisessa. Avoimuus erilaisia kulttuurisia vakaumuksia ja tapoja kohtaan sekä ihmisten ainutlaatuisuuden kunnioitus ovat tärkeitä piirteitä nyky-yhteiskunnassa. Erilaisten kulttuurien hyväksyminen edellyttää ystävällistä asennetta sekä • Ennakkoluulo tarkoittaa perusteetonta ennakkokäsitystä ihmisestä tai ihmisryhmästä. kykyä hyväksyä moninaisuus ja muiden arvot ja maailmankatsomus. Ohjauksessa opiskelija on • Etnosentrisyys tarkoittaa taipumusta tarkastella vierasta kulttuuria oman kulttuurin näkökulmasta, nähtävä stereotyyppisen luokittelun sijaan yksilönä. On tärkeää, että ohjaaja on valmis tunnistamaan jolloin kulttuureja arvotetaan oikean ja väärän tai hyvän ja pahan akselille. Henkilö uskoo, etnosentrisyytensä sekä mahdolliset ennakkoluulonsa tai stereotypiansa opiskelijan/potilaan taustaa että hänen ajattelutapansa, tekonsa ja vakaumuksensa ovat ainoat oikeat. Etnosentrisyys kohtaan. Kulttuurista osaamista voidaan kehittää osallistumalla aktiivisesti monikulttuurisiin on ahdasmielistä ja ennakkoluuloista, se voi alkaa hallita henkilön ajatuksia ja siten häiritä kohtaamisiin ja tarjoamalla ohjaajalle mahdollisuus oppia eri kulttuureista. Kohtaamiset voivat auttaa vuorovaikutusta eri kulttuurista tulevan henkilön tai yhteisön kanssa. Etnosentrisyys voi ohjaajaa muokkaamaan aiempaa käsitystään eri kulttuuriryhmistä ja haastamaan stereotypioita. muuttua esimerkiksi rasismiksi tai ylisensitiivisyydeksi. • Stereotypiat ovat jaettuja, vakiintuneita, suppeita ja usein tiedostamattomia negatiivisia tai positiivisia käsityksiä, odotuksia ja oletuksia ominaisuuksista tai käyttäytymisestä, jotka liittyvät erilaisiin ihmisiin. On hyvä muistaa, että jokaisella ihmisellä on kulttuuritaustansa lisäksi oma ainutlaatuinen taustansa. 30 Korhonen, H., Tuomikoski, A., Oikarainen, A., Kaariainen, M., Elo, S., Kyngas, H., . . . Mikkonen, K. (2019). Culturally and linguistically diverse healthcare students’ experiences of the clinical learning environment and mentoring: A qualitative study. Nurse Education in Practice, 41, 102637. doi:10.1016/j.nepr.2019.102637 31 Mikkonen, K., Elo, S., Kuivila, H., Tuomikoski, A., & Kaariainen, M. (2016). Culturally and linguistically diverse healthcare students’ experiences of learning in a clinical environment: A systematic review of qualitative studies. International Journal of Nursing Studies, 54, 173-187. doi:10.1016/j.ijnurstu.2015.06.004 26 Teema III. monimuotoisen asiakaskunnan erilaiset vuorovaikutustyylit palvelemisessa entistä paremmin • Työntekijöiden altistuminen • Palvelujen saatavuuden parantaminen esihenkilöiden, työtoverien tai asiakkaiden erityisesti vähemmistöryhmille ennakkoluuloille ja syrjinnälle KULTTUURITIETOISUUS • Monikulttuurisen työyhteisön • Kulttuurisista eroista tai kielellisistä kyky ottaa paremmin huomioon eri haasteista johtuva asiakasturvallisuuden Ohjaajat ymmärtävät paremmin opiskelijoiden arvoja, vakaumuksia ja tapoja, kun he ovat itse kulttuureista tulevien asiakkaiden vaarantuminen tietoisia omista arvoistaan, vakaumuksistaan ja tavoistaan. Oman kulttuurin tunnistaminen ja tarpeet ja vastata niihin, mikä parantaa ymmärtäminen ovat lähtökohtia muiden kulttuurien arvojen ja näkemysten arvostamiselle. asiakastyytyväisyyttä heidän hoidossaan Ohjaajan on hyvä yrittää ymmärtää, miten hänen oma kulttuurinsa vaikuttaa monikulttuurisiin kohtaamisiin. Näissä kohtaamisissa on tärkeää, että molempien osapuolten arvoja kunnioitetaan. On vältettävä ajatusta, että oma kulttuuri on parempi kuin toisen. Ohjaajan ei tarvitse luopua omista potilasturvallisuutta.Työyhteisön on tarkasteltava perinteisiä työskentely- ja vuorovaikutustapoja. arvoistaan ratkaistakseen tilanteita, joissa arvot ovat ristiriidassa. Kuten on todettu aiemminkin, Kulttuurisen moninaisuuden lisääminen terveydenhuollon ympäristöissä lisää terveydenhuollon monikulttuurisuuden käsite on laaja ja moniulotteinen. Parhaimmillaan monikulttuurisuus on ammattilaisten tarvetta kehittää asiakaslähtöistä, turvallista ja tehokasta hoitoa näissä ympäristöissä erilaisten kulttuurien rinnakkaiseloa muita kunnioittaen. Moninaisuus näkyy terveydenhuollon ja ottaa samalla huomioon kulttuuriset ja kielelliset tarpeet. ammattilaisten arjessa. Työyhteisön jäsenten ja asiakkaiden välillä on eroja esimerkiksi sukupuolen, iän, uskonnon, koulutuksen, aseman tai elämäntilanteen vuoksi. Moninaisuutta voidaan tarkastella kapeammin kulttuurisena moninaisuutena, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset eroavat toisistaan kulttuuritaustaltaan, esimerkiksi etnisen alkuperänsä vuoksi. Kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen johtuu muun muassa kansainvälistymisestä ja maahanmuuton kasvusta. Moninaisuus KULTTUURINEN on otettava huomioon terveydenhuollon arjessa, koska kulttuurierot ja kielimuurit voivat vaikeuttaa MONINAISUUS TYÖYHTEISÖSSÄ asiakkaan ja ammattilaisen välisen suhteen rakentamista ja siten heikentää hoidon laatua ja KULTTUURINEN MONINAISUUS TYÖYHTEISÖSSÄ MAHDOLLISUUDET HAASTEET Tarvitaan tukirakenteita, Kulttuurisesti moninaisen Moninaisissa työyhteisöissä jotta ulkomaalaiset työympäristön hallinta painotetaan suvaitsevaisen ja terveydenhuollon edellyttää sekä johtajilta että työntekijöiltä osaamista ja • Koko henkilöstön kulttuurisen osaamisen • Ulkopuolisten ammattilaisten riittävän kannustavan työympäristön ammattilaiset ja opiskelijat luomista. voidaan integroida tehokkaasti halukkuutta kohdata toinen kehittäminen osaamisen varmistaminen näihin työyhteisöihin. henkilö moninaisuutta kunnioittaen. • Muualta tulleiden ammattilaisten • Ulkomaalaisilla ammattilaisilla voi kielellinen osaaminen auttaa olla puutteellinen kielitaito, ja heillä on 27 Eri kulttuureista tulevat sairaanhoitajaopiskelijat kohtaavat usein koulutuksensa suurimmat haasteet kliinistä harjoittelua suorittaessaan. Erityisesti harjoittelun alussa kulttuurierojen kohtaaminen voi aiheuttaa ahdistusta ja toivottomuutta. Kielelliset haasteet tai kielitaidottomuus voivat aiheuttaa vaikeuksia ammatillisen sanaston ymmärtämisessä, kirjaamisessa tai raportoinnissa. Opiskelijat saattavat huomata kulttuuristen tai kielellisten haasteiden rajoittavan heidän kykyään harjoitella esimerkiksi kliinisiä taitoja. Heille voidaan esimerkiksi tarjota vain mahdollisuus tarkkailla toimenpiteitä, tarjota perushoitoa tai suorittaa tehtäviä, jotka eivät vastaa heidän oppimistarpeitaan. Opiskelijat saattavat kokea epäluottamusta ohjaajien, henkilökunnan ja/tai potilaiden taholta, ja heidän on jatkuvasti todistettava taitonsa. VINKKEJÄ TIEDONHANKINTAAN ERI KULTTUUREISTA: • Hoitoa ja opiskelijaohjausta voidaan helpottaa hankkimalla luotettavaa tietoa potilaan/ asiakkaan tai opiskelijan kulttuuritaustasta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kulttuurista oppimisessa ei ole kyse vain tiedonhankinnasta ja tarkkaavaisuudesta, vaan myös aktiivisuudesta, kiinnostuneisuudesta ja osallisuudesta. • On mahdollista työskennellä vierasta kulttuuria edustavien ihmisten kanssa tuntematta tai ymmärtämättä kaikkia käyttäytymissääntöjä tai niiden tarkoitusta. • Tarvittavat tiedot voidaan hankkia esimerkiksi kysymällä ja keskustelemalla vieraan kulttuurin edustajan kanssa. Samalla kysyjä osoittaa olevansa aidosti kiinnostunut toisen kulttuurista ja haluavansa oppia lisää. • Ohjaajan kyky oppia opiskelijan kulttuuritaustasta, arvoista ja maailmankatsomuksesta sekä yhteisen ymmärryksen kehittäminen kulttuurieroista voivat edistää yhteenkuuluvuudentunnetta ohjaajan ja opiskelijan välillä. • Lisäksi opiskelijan oppimisen tukemiseksi on tärkeää, että ohjaaja pyrkii ymmärtämään opiskelijan yksilöllisiä tarpeita, kuten hänen oppimistyyliään tai kielellisiä tarpeitaan. 28 Teema IV. osa viestintää (esim. Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa), kun taas toisissa kulttuureissa eleitä ja ilmeitä käytetään maltillisemmin (esim. Pohjoismaissa). Monissa aasialaisissa kulttuureissa ei ole sopivaa ilmaista kielteisiä tunteita. KULTTUURIEN VÄLINEN VIESTINTÄ JA VUOROVAIKUTUS Kulttuurien välisessä viestinnässä erilaiset ihmiset pyrkivät ymmärtämään toisiaan ja tulemaan KUUNTELU/HILJAISUUS ymmärretyiksi. Kulttuurien välisessä viestinnässä molemmat osapuolet mukautuvat toisiinsa. Hiljaisuuden sietokyky ja tulkinta ovat erilaisia eri kulttuureissa. Joissakin kulttuureissa on tavallista Kulttuurilla on huomattava vaikutus suulliseen viestintään. Yhteinen kieli muodostaa ja ylläpitää puhua samanaikaisesti, kun taas toisissa kulttuureissa odotetaan, että keskustelukumppani lopettaa kulttuuria. Kieltä käytetään ilmaisemaan asioita tarkasti. Ilman yhteistä kieltä olisi mahdotonta puhumisen. jakaa arvoja, sosiaalisia normeja tai vakaumuksia sukupolvelta toiselle. Sanaton viestintä on vahvasti kulttuurisidonnaista, ja erilaiset viestintämallit ovat avainasemassa kulttuurien välisissä kohtaamisissa. Eri kulttuureissa eleillä, ilmeillä, asennoilla, katsekontaktilla, kosketuksella, pukeutumisella, hiljaisuudella ja tilankäytöllä on eri merkitys. Se, mikä yhdessä kulttuurissa ETÄISYYS/KOSKETUS on sopivaa ja kohteliasta, voi toisessa kulttuurissa olla epäkunnioittavaa tai jopa loukkaavaa. Äänenvoimakkuudella ja -sävyllä viestitään eri asioita eri kulttuureissa. Esimerkiksi Espanjassa Kulttuurien välisissä kohtaamisissa tulisi olla tietoinen siitä, miten käyttäytyy ja mitä vaikutuksia äänenvoimakkuudella on suuri merkitys. Äänenvoimakkuuden perusteella voidaan tehdä tulkintoja sillä voi mahdollisesti olla. Lisäksi kulttuurimme vaikuttaa siihen, kuinka koemme ja havainnoimme puhujan vaikutusvallasta. Hiljaisuus puolestaan kuuluu myös sanattomaan viestintään, ja toisten ympäröivää maailmaa ja kuinka teemme päätöksiä ja ratkaisemme ongelmia. Eri kulttuureissa kulttuurien jäsenet suvaitsevat hiljaisuutta enemmän kuin toisten. on myös eri tilanteille erilaisia kulttuurisääntöjä, joita käytetään vuorovaikutuksessa. Joissakin kulttuureissa voi esimerkiksi olla aiheita, joista ei sovi keskustella, kun taas toiset voivat puhua Sopivana pidetty fyysinen etäisyys vaihtelee eri kulttuureissa, ja tilankäyttösäännöt voivat myös avoimesti samasta aiheesta. vaihdella tietyn kulttuurin sisällä henkilöiden sukupuolen, iän tai tuttuuden mukaan. Pohjoisessa liian lähellä oleva keskustelukumppani koetaan kiusalliseksi, kun taas Etelä-Euroopassa pitkä fyysinen KUINKA KULTTUURI VAIKUTTAA VIESTINTÄÄN JA VUOROVAIKUTUKSEEN? etäisyys voidaan tulkita kylmyydeksi ja ylimielisyydeksi. KATSEKONTAKTI Sopivan katsekontaktin määrä vaihtelee kulttuurista toiseen. Länsimaisessa kulttuurissa Samat vuorovaikutustavat tai viestit voidaan ymmärtää eri tavoin erilaisista taustoista tulevien katsekontaktin ylläpitäminen pidempään nähdään merkkinä kunnioituksesta keskustelukumppania ihmisten välillä. Epäonnistuminen kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa voi aiheuttaa kohtaan. Monissa kulttuureissa asia on täysin päinvastoin – katsekontaktin välttäminen on merkki epävarmuutta, ylikuormitusta, väärinkäsityksiä ja ristiriitoja. Virheitä ei aina pysty välttämään kohteliaisuudesta ja kunnioituksesta kumppania kohtaan. edes taitava kulttuuritietoinen viestijä. Kaikessa viestinnässä tärkeintä on viestin perillemeno, eikä kielitaidon tarvitse olla täydellinen. Väärinkäsitysten oikaisu antaa mahdollisuuden rakentaa ILMEET/ELEET yhteisymmärrystä. Kulttuurien välisellä viestintätaidolla on tärkeä rooli väärinkäsitysten välttämisessä. Organisaatiotasolla henkilöstötaitojen kehittämistä voidaan tukea tarjoamalla riittävää Ilmeissä ja eleissä on paljon eroja kulttuurien välillä. Joissakin kulttuureissa eleet ovat suuri ja tärkeä tukea, resursseja ja koulutusta. 29 VINKKEJÄ VÄÄRINKÄSITYSTEN VÄLTTÄMISEKSI MONIKULTTUURISISSA KOHTAAMISISSA: valmistumista ja työllistymistä. Huono kielitaito voidaan tulkita opiskelijan tietämättömyydeksi tai kyvyttömyydeksi suorittaa hoitotoimenpiteitä. Aiemman näytön perusteella tiedetään myös, että kielitaidottomuus voi kehittää opiskelijan sanatonta viestintätaitoa ja empatiaa puhevammaisia tai • Yritä ymmärtää toisten sosiaalinen ja kulttuurinen tausta ja muista, että kaikki eivät ajattele ja kielitaidottomia henkilöitä kohtaan31. käyttäydy kuten me. • Tunnista stereotypiat ja vältä niitä. MITEN VARMISTAA MUIDEN YMMÄRTÄNEEN? • Keskustele, kuuntele ja sovi muiden kanssa, miten tilanteissa toimitaan. • Kysy toisten toiveista ja tarpeista avoimilla kysymyksillä. • Kehittävä palaute – positiiviset kokemukset vahvistavat opiskelijan yhteenkuuluvuudentunnetta, • Kiinnitä huomiota sanattomaan viestintään. avaavat mahdollisuuksia uusiin, monipuolisiin oppimiskokemuksiin ja vahvistavat luottamusta • Ymmärrä erilaisia viestintätyylejä ja huomaa, että ne voivat johtaa väärinkäsityksiin ammattitaitoihin. (itsekeskeinen tai mukautuva viestintätyyli). • Kielen merkityksen, tapojen ja asenteiden havainnollistaminen ja selittäminen • Pyri tunnistamaan ja hallitsemaan omia ja muiden tunteita kulttuurien välisessä • Kielikäytäntöjen, kielen normien ja kielellisten odotusten noudattaminen vuorovaikutuksessa. • Ohjaajan empatia opiskelijaa kohtaan voi auttaa luomaan ilmapiirin, jossa opiskelija uskaltaa • Kehitä vuorovaikutustaitojasi tietoisesti esimerkiksi todellisissa vuorovaikutustilanteissa. esittää kysymyksiä, olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja jakaa huolenaiheitaan. Ohjaajilla on tärkeä rooli opiskelijoiden kielen oppimisen tukemisessa. Kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjauksessa ohjaajan on tunnistettava opiskelijan yksilölliset kielenoppimistarpeet. Jos taidot eivät riitä, suunnitellaan toimenpiteitä yhdessä korkeakoulun ja opiskelijan itsensä kanssa. Ohjaajan on annettava opiskelijalle tilaa käyttää kieltä todellisissa tilanteissa ja tarjottava tarvittavaa tukea näissä tilanteissa. Ohjaaja voi esimerkiksi ottaa opiskelijat mukaan keskusteluihin ja esittää kysymyksiä opiskelijoiden osallistumisen aktivoimiseksi, sekä tarjota ajoissa tukea. Ohjaajat voivat myös harjoitella mahdollisia tilanteita (esim. potilaan hoitamista) yhdessä etukäteen luomalla avoimen ilmapiirin. Ohjaajan ja opiskelijan täytyy sopia, milloin ja missä ohjaaja voi korjata opiskelijan kieltä ja antaa palautetta. Yhteisten sääntöjen laatiminen harjoittelua varten voi kasvattaa opiskelijan itseluottamusta. Avain kielen oppimiseen on hyväksyä toisesta kulttuurista tulija ihmisenä, olla ennakkoluuloton ja antaa hänelle aikaa. Heikko kielitaito vaikuttaa voimakkaasti vuorovaikutukseen. Se voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja sekaannusta, vaarantaa potilasturvallisuuden ja kuormittaa ohjaajaa. Se voi aiheuttaa opiskelijalle turhautumista, syrjintää, yksinäisyyttä tai häpeää, saada hänet keskeyttämään opintonsa tai vaikeuttaa oppimista, 30 Teema V. VINKKEJÄ KULTTUURISESTI TURVALLISEN YMPÄRISTÖN TUKEMISEEN: • Opiskelijoita kohdellaan kunnioittaen ja tasa-arvoisesti, eikä syrjintää, rasismia tai väkivaltaa KULTTUURITAIDOT JA TURVALLISUUS sallita. • Ohjauksessa otetaan huomioon opiskelijan yksilölliset oppimistarpeet. Hoitotyön ammattilaisten kulttuuritaitoja ovat kyky kerätä kulttuurisesti merkityksellistä tietoa eri • Opiskelijoita kannustetaan olemaan spontaaneja, motivoituneita, itseohjautuvia, vastuullisia, kulttuurista tulevan potilaan terveysongelmista ja kyky tutkia potilasta kulttuurisensitiivisellä tavalla. empaattisia ja aktiivisia. Opiskelijaohjauksessa kulttuuritaidolla tarkoitetaan kykyä kerätä kulttuurisesti merkityksellistä tietoa opiskelijan nykyisestä ohjaustarpeesta ja toimia kulttuurisensitiivisesti ohjauksessa. On tärkeää, että • Riittävän kattava perehdytys kliiniseen harjoitteluun voi auttaa ohjaajia ja opiskelijoita sopimaan ohjaajalle annetaan tietoa opiskelijan kulttuuri- ja koulutustaustasta, aiemmasta terveydenhuollon käyttäytymissääntöjä ja asettamaan oppimistuloksia. kokemuksesta ja kliinisestä harjoittelusta ennen kliinisen harjoittelun aloittamista tai heti sen alussa. • Toimitaan sovittujen aikataulujen ja käytäntöjen mukaisesti. Jotkin koulutusorganisaatiot pyytävät opiskelijoita luomaan portfolioita tai ansioluetteloja, joihin • Ohjaaja ja opiskelija pohtivat oppimiskokemusta yhdessä – myös haasteet on tunnistettava ja ohjaaja voi tutustua ennen ensimmäistä tapaamista opiskelijan kanssa. Niitä pidetään hyödyllisinä, ratkaistava. koska niiden avulla ohjaaja saa nopeasti käsityksen opiskelijan taustasta. Jos opiskelija ei ole laatinut • Ohjaaja antaa kehittävää ja positiivista palautetta. portfoliota tai ansioluetteloa, ohjaaja voi pyytää opiskelijaa tekemään sen. • Ohjaajalla on valmiudet tukea opiskelijan oppimisprosessia. Opiskelijoiden on päästävä kulttuurisesti turvalliseen oppimisympäristöön, jotta he voivat onnistua • Opiskelija integroituu hoitotiimiin ja saa mahdollisuuden oppia vertaisiltaan ja muilta kliinisessä harjoittelussaan. Kliinisen harjoittelun kautta opiskelijat kehittävät vuorovaikutustaitojaan ammattilaisilta. ja luovat parempia yhteyksiä potilaisiin, työtovereihin ja toisiin opiskelijoihin. Kulttuurisesti • Turvallisen opiskeluympäristön periaatteet integroidaan järjestelmällisesti organisaation turvallisella oppimisympäristöllä tarkoitetaan opiskelijalle fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti kulttuuriin. turvallista ympäristöä. Tällaisen ympäristön luominen ja ylläpitäminen edellyttää ohjaajan taitojen • Koko työyhteisö sitoutuu tukemaan vierasta kulttuuria edustavan opiskelijan sopeutumista. jatkuvaa reflektointia ja kehittämistä. Ohjaajan on rakennettava opiskelijan kanssa luottamuksellinen ja avoin ohjaussuhde, koska ohjaussuhteella on merkittävä vaikutus opiskelijan oppimiskokemukseen. • Lisäksi opiskelijat kokevat vertaistuen ja keskinäisten kokemustensa jakamisen tärkeänä. Luottamusta on rakennettava myös tapaamisissa asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa, jotta Ohjaajat voisivat integroida ohjausprosessiin opiskelijoiden välisen yhteistyön. ympäristö olisi turvallinen kaikille. On havaittu, että kannustavan ja turvallisen oppimisympäristön luominen tukee sekä ohjaajaa että opiskelijaa32. Kliinisen harjoittelun haasteet lisäävät opiskelijoiden stressiä ja voivat joskus johtaa jopa alanvaihtoon tai opintojen keskeytymiseen. Haasteet voivat olla hyvin vaikeita myös ohjaajille ja vaikuttaa heidän halukkuuteensa ohjata eri kulttuureista tulevia opiskelijoita. 32 Mikkonen, K., Merilainen, M., & Tomietto, M. (2020). Empirical model of clinical learning environment and mentoring of culturally and linguistically diverse nursing students. Journal of Clinical Nursing, 29(3-4), 653-661. doi:10.1111/jocn.15112 31 Teema VI. POTILAAN KULTTUURISESTI HYVÄ HOITO Oikeus terveyteen on ihmisoikeus. Kaikilla on oikeus mahdollisimman hyvään fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Lisäksi jokaisella on oikeus saada henkilökohtaista ja hyvää hoitoa syrjimättömällä tavalla, joka kunnioittaa hänen kulttuurisia arvojaan ja vakaumuksiaan33. Terveydenhuollon ammattilaisilla on eettinen, moraalinen ja lakisääteinen velvollisuus tarjota parasta mahdollista ja kulttuurisesti turvallista hoitoa. Ammattilaisilla on oltava kyky ja rohkeus puolustaa ihmisoikeuksia. Työyhteisöillä on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että jokainen asiakas saa taustaansa kunnioittavaa ja yksilölliset tarpeensa huomioivaa hoitoa. Siksi on tärkeää, että tällaiset hoitotyön arvot integroidaan terveydenhuollon organisaation arvoihin. Esimerkiksi oikeutta terveyteen säännellään kansainvälisesti ihmisoikeussopimuksilla ja kansallisesti laeilla. Lisäksi on useita suosituksia, jotka edistävät terveydenhuollon ammattilaisten tarjoamaa kulttuurisesti pätevää hoitoa. Perinteisesti on ajateltu, että monikulttuurisissa kohtaamisissa on olennaista tuntea eri kulttuureja niiden yleisten ja ulkoisten kriteerien perusteella. Nykyään terveydenhuollossa kohdataan monia eri kulttuuriryhmiä ja yhä useammin ihmisiä, jotka edustavat useampaa kuin yhtä kulttuuriryhmää kerrallaan. Myös saman kulttuurin sisällä voi olla suuria eroja. Ammattilaisilla on entistä vähemmän aikaa ja resursseja oppia eri kulttuuriryhmien tavoista ja vakaumuksista. Lisäksi kulttuuri muuttuu jatkuvasti, ja on hyvin vaikeaa tai mahdotonta tunnistaa kaikkia tietylle kulttuurille tyypillisiä piirteitä. Kun organisaatiot huolehtivat kulttuurisesti moninaisista potilaista/asiakkaista, niiden pitäisi käyttää tulkkeja tilanteissa, joissa ei ole yhteistä kieltä. EFN:n sairaanhoitajien kompetenssikehys34 määrittelee kulttuurin, etiikan ja arvot sairaanhoitajien kykynä edistää ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja moninaisuutta ottaen huomioon kunkin henkilön fyysiset, psyykkiset, hengelliset ja sosiaaliset tarpeet, hänen mielipiteensä, vakaumuksensa, arvonsa ja kulttuurinsa, kansainväliset ja kansalliset eettiset säännöt sekä terveydenhuoltopalvelujen eettiset vaikutukset, varmistaen hänen oikeutensa yksityisyyteen ja kunnioittaen terveydenhuoltoon liittyvien tietojen luottamuksellisuutta. 33 Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948). https://www.un.org/en/universal-declaration-human-rights/ 34 Euroopan sairaanhoitajajärjestöjen liitto (European Federation of Nurses, EFN). (2015). EFN:n kompetenssikehys ammattipätevyysdirektiivin vastavuoroista tunnustamista varten – direktiivi 2005/36/EY, direktiivin 2013/55/EU mukaisin muutoksin. EFN:n ohje artiklan 31 toteuttamiseksi kansallisissa hoitotyön koulutusohjelmissa. Saatavilla osoitteessa http://www.efnweb.be/?page_id=6897 32 Yhteenveto • Kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisten opiskelijoiden ohjaajilta vierailemalla kliinisessä harjoittelussa ja tarjoamalla henkilökohtaista edellytetään hyvää teoreettista ja kliinistä päätöksentekokykyä, hyviä tukea opiskelijoille ja ohjaajille. vuorovaikutustaitoja, ohjaus- ja arviointitaitoja sekä kykyä ymmärtää kulttuurisen moninaisuuden vaikutuksia ja puolustaa sitä. • On erittäin tärkeää, että ohjaajilla on valmiudet luoda kulttuurisesti turvallinen oppimisympäristö. • Eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden ohjaaminen vaatii tietämystä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Varsinkin vieraalla kielellä tapahtuva ohjaus on koettu uuvuttavaksi, stressaavaksi ja haastavaksi. Ohjaus voi viedä tavallista enemmän aikaa ja resursseja, ja on tärkeää saada tarvittaessa tukea työyhteisöltä ja korkeakoululta. • Johtoportaan ja korkeakoulujen on tarjottava ohjaajille riittävää tukea, jotta ohjausmotivaatio säilyy. • Ohjaajien on saatava tukea sekä oppilaitoksilta että työyhteisöltä erityisesti opiskelijan kliinisen harjoittelun alussa. • Lisäksi suosittelemme vahvasti, että ohjaajille annetaan mahdollisuus osallistua ohjaajakoulutukseen ja myös jakaa kokemuksiaan muiden ohjaajien kanssa. • Oppilaitoksen riittämätön tuki ja tiedot aiheuttavat turhautumista ohjaajille. Yhteistyö hoitotyön opettajien kanssa on nähty tärkeänä. Hoitotyön opettajat voivat tukea opiskelijoita antamalla palautetta, 33 Moduuli III. OPISKELIJAOHJAUSOSAAMI- NEN ARVIOINNISSA JA RE- FLEKTIIVISESSÄ OHJAUSKES- KUSTELUSSA Laatijat: Tohtori Olga Riklikiene, Erika Juskauskiene 34 ”Arviointiin kuuluu tiedon kerääminen opiskelijan oppimisesta ja suoriutumisesta, jotta voidaan määrittää opiskelijan lisäoppimistarpeet ja suunnitella toimintaa, joka auttaa opiskelijaa vastaamaan näihin tarpeisiin.”35,36. Se on osa oppimisprosessia, jossa yhdistyvät tavoitteellinen ohjaus, reflektiivinen ohjauskeskustelu, kehittävä palaute ja opiskelijalähtöinen arviointi (ks. kuva 1). Opiskelijoiden osaamisen arvioinnissa kliinisen harjoittelun aikana havaittiin haasteita³. Ohjaajien arvioinnin ja reflektiivisen keskustelun osaamisen varmistamiseksi on kehitetty moduuli III, Opiskelijaohjausosaaminen arvioinnissa ja reflektiivisessä ohjauskeskustelussa. Moduulin III päätavoitteena on parantaa opiskelijaohjaajien osaamista arvioinnissa ja reflektiivisessä ohjauskeskustelussa ja auttaa ohjaajia saavuttamaan kurssikehyksessä ilmoitetut oppimistulokset. Moduuli on jaettu viiteen teemaan: arviointi, arviointivälineet, oppiminen reflektiivisen ohjauskeskustelun kautta, jatkuva palaute oppimisessa sekä arvioinnin yhdistäminen EFN:n kompetenssikehykseen ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista varten. 35 Oermann, M.H. (2018). Chapter 12: assessment methods. In: Oermann, M.H., De Gagne, J.C., Phillips, B.C. (Eds.), Teaching in Nursing and Role of the Educator: The Complete Guide to Best Practice in Teaching, Evaluation and Curriculum Development, , 2. painos. Springer Publishing Company, New York . 36 Immonen, K., Oikarainen, A., Tomietto, M., Kaariainen, M., Tuomikoski, A., Kaucic, B. M., . . . Mikkonen, K. (2019). Assessment of nursing students’ competence in clinical practice: A systematic review of reviews. International Journal of Nursing Studies, 100, 103414. doi:10.1016/j.ijnurstu.2019.103414 35 Teema I. oppimistavoitteista, koska heillä on suuri vaikutus oppimistuloksiin38. Opiskelijoiden arvioinnin muodollisten vaatimusten lisäksi tärkeitä ovat arvioijan ominaisuudet ja taidot. Opiskelijoiden arviointiprosessiin osallistuvan ohjaajan on pystyttävä antamaan neuvontaa ja hänellä on oltava johtamistaitoja, käytännön taitoja ja ajantasaista ammatillista tietämystä. Lisäksi ohjaajan on oltava ARVIOINTI JA ARVIOINTIPROSESSI perehtynyt hoitotyön opetussuunnitelmaan, oltava kiinnostunut opiskelijasta ja harjoittelusta, hänen täytyy osoittaa asianmukaista asennetta potilaita ja opiskelijoita kohtaan, kunnioittaa heitä, parantaa Arvioinnin keskiössä on opiskelijoiden jatkuvan oppimisen edistäminen, joka edellyttää kehittävää itsetietoisuutta sekä varmistaa jatkuva osaamisen kehittäminen. Myös potilaat voivat osallistua palautetta ja mahdollisuuksia reflektiiviseen keskusteluun opiskelijan, ohjaajan ja opettajan välillä³. opiskelijoiden osaamisen arviointiin. Kuten ohjauskäytäntömme osoittavat, opiskelijat suhtautuvat Arvioinnissa kerätään tietoa opiskelijan toiminnasta, edistymisestä ja osaamisesta – siis määritetään potilailta saamiinsa arvioihin hyvin vakavasti ja ovat niille melko herkkiä, koska pitävät niitä rehellisenä opiskelijan yksilöllistä ja ammatillista edistymistä. Quinn37 on kuvannut sosiaali- ja terveydenhuollon palautteena hoidon saajalta. Potilaat ovat yleensä positiivisimmat arvioijat, mikä voi parantaa ammattilaisten kannalta merkityksellistä opiskelijan arviointia seuraavasti: arviointia, joka ei koske sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaatiota jatkuvaan oppimiseen ja tulevaan uraan valmistautumiseen. ainoastaan opiskelijan suoritusten mittaamista vaan sisältää myös yksilöllisiä näkökohtia, kuten asenteet, kyvyt, luonteen ja älykkyyden. Opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen arvioinnissa voidaan käyttää formatiivista tai summatiivista arviointia39. Formatiivinen arviointi on hyödyllinen menetelmä, jossa palautteen katsotaan olevan Opiskelija-arvioinnin perusteita kliinisen harjoittelun aikana on: olennaisen tärkeää, kun opiskelijaa autetaan ymmärtämään omaa suoriutumistaan kiinnittäen • antaa palautetta opiskelijalle jatkuvan kehittymisen mahdollistamiseksi huomiota myös puutteisiin tietämyksessä tai käytännön osaamisessa. Säännöllinen palaute auttaa • parantaa opiskelijan motivaatiota tämän palautteen avulla opiskelijoita tiedostamaan puutteensa, mikä on välttämätöntä harjoittelussa kehittymisen kannalta. Jatkuva formatiivinen arviointi perustuu opiskelijaa ja hänen oppimistarpeitaan koskevaan tietoon sekä • korostaa elinikäisen oppimisen ja saavutusten merkitystä opiskelijalle määrätietoisiin parannuskeinoihin ja motivoi siten opiskelijan oppimista. Formatiivinen arviointi luo • tukea opiskelijaa mahdollisuuksia opiskelijan ja ohjaajan väliseen keskusteluun. Summatiivista arviointia käytetään • lisätä opiskelijan tyytyväisyyttä yleensä harjoittelun tai opintojakson lopussa selvittämään, onko opiskelija onnistunut hankkimaan • edistää opiskelijan itseluottamusta ja itsenäisyyttä. asianmukaiset tiedot tai taidot. Tavoitteena on määrittää yhteenveto yksilön saavutuksista oppimisjakson päätteeksi. Tämäntyyppinen opiskelija-arviointi perustuu formatiiviseen arviointiin ja sitä tukee Opiskelijan osaamisen arviointi kliinisessä harjoittelussa liittyy suoraan opetuksen ja oppimisen dokumentoitu näyttö. Summatiivisessa arvioinnissa arvioidaan opiskelijan oppimista opintojakson tavoitteisiin. Jokaiselle kliiniselle harjoittelujaksolle on määritelty erityiset oppimistavoitteet tai lopussa ja verrataan opiskelijan saavutuksia johonkin standardiin tai vertailukohtaan. -tulokset, jotka ohjaavat opiskelijaa kohti tietyn osaamisen saavuttamista. Oermannin35, mukaan oppimistavoitteet edustavat sitä hoitotyön osaamisen tasoa, jota opiskelijalta edellytetään, ja ne Sairaanhoitajaopiskelijaa voidaan kliinisen harjoittelun aikana arvioida eri menetelmillä.40. voidaan määrittää kolmelle oppimisen osa-alueelle: kognitiivinen, affektiivinen ja psykomotorinen. Jaksoittainen arviointi mahdollistaa opiskelijan testaamisen tietyssä koulutusohjelman vaiheessa. Oppimistavoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä ja mitattavia, sillä ne ohjaavat opiskelijoita oppimisessa ja ohjaavat myös arviointiin osallistuvia eli ohjaajia, opettajia ja hoitotyön johtajia.35,36 38 Dobrowolska, B., McGonagle, I., Kane, R., Jackson, C.S., Kegl, B., Bergin, M., Cabrera, E., Cooney-Miner, D., Di Cara, V., Dimoski, Z., Ennen kliiniseen harjoitteluun siirtymistä opiskelijoiden on tiedettävä, mitä heidän odotetaan oppivan Kekus, D., Pajnkihar, M., Prlic, Ń., Sigurdardottir, A.K., Wells, J., Palese, A. (2016). Patterns of clinical mentorship in undergraduate nurse education: a comparative case analysis of eleven EU and non-EU countries. Nurse Education Today 36, 44–52. https://doi.org/10.1016/ ja mitä kliinisiä taitoja heiltä edellytetään³. Ohjaajien on myös oltava hyvin perillä opiskelijoiden j.nedt.2015.07.010. 39 Neary, M. (2000). Teaching, assessing and evaluation for clinical competence. A practical guide for practitioners and teachers. Cheltenham: Stanley Thorpes Publishers Ltd. 37 Quinn F.M. (2000). Principles and practice of nurse education. Cheltenham: Stanley Thorpes Publishers Ltd. 40 Kinnell, D., & Hughes, P. (2010). Mentoring nursing and healthcare students. Sage. 36 Opiskelijan jaksoittaisen arvioinnin suurimmat haitat: 1) opiskelijaa arvioidaan vain arviointipäivänä, eikä senkertainen suoritus välttämättä kuvasta hänen yleisiä kykyjään; 2) arviointi antaa virheellisen kuvan tilanteesta ja opiskelijan todellisista kyvyistä, koska hän voi harjoitella tilannetta, kunnes hallitsee sen täydellisesti. Jatkuva arviointi vaikuttaa kokonaisvaltaisemmalta, koska kaikkia opiskelijan kykyihin liittyviä näkökohtia testataan koko opintojakson ajan. Tämän arviointitavan edut: 1) opettaja on jatkuvasti tietoinen opiskelijan kehityksestä ja tietämyksestä; 2) arviointi karttuu vähitellen, joten käsitys opiskelijan suoriutumisesta täydentyy jatkuvasti. Lisäksi on kaksi pääasiallista arviointimenetelmää: normiin perustuva arviointi ja kriteereihin perustuva arviointi. Normiin perustuvassa arvioinnissa verrataan opiskelijoiden suorituksia toisiinsa, eli opiskelijoiden pisteet ovat paremmuusjärjestyksessä pienimmästä suurimpaan ja heidän sijoituksiaan verrataan toistensa tuloksiin. Pisteitä ei pyritä tulkitsemaan sen perusteella, mitä opiskelijat tietävät ja osaavat, paitsi siinä rajallisessa merkityksessä, että opiskelijan suoriutuminen on tyypillinen ryhmän muille heikosti, keskitasoisesti tai hyvin suoriutuville opiskelijoille.36. Normiin perustuvasta arvioinnista eroava menetelmä on kriteereihin perustuva arviointi. Kriteereihin perustuvassa arvioinnissa kutakin opiskelijaa arvioidaan ennalta määrättyjen absoluuttisten standardien tai kriteerien perusteella ottamatta huomioon muita opiskelijoita.41 Koulutuksessa tehdään yleensä kriteereihin perustuvia arviointeja sen selvittämiseksi, onko opiskelija oppinut tietyllä luokalla tai opintojaksolla opetetun sisällön. Mitä opiskelijan saavutuksiin liittyviä näkökohtia pitäisi arvioida kliinisen harjoittelun aikana? Arvioinnissa on neljä pääkohdetta: • Tiedot – yksilön tiedot, kyky muistaa faktoja, jotta niitä voidaan toteuttaa käytännössä. • Taidot – asiat, joita yksilö oppii tekemään hyvin ja harjoittelee pystyäkseen jatkossakin tekemään hyvin. • Asenteet – yhdistelmä harkittuja ja harkitsemattomia reagointitapoja. • Ymmärrys – kyky tajuta käsitteiden ja käyttäytymisen merkitys. Englanninkielisiä termejä assessment ja evaluation käytetään yleensä ikään kuin synonyymeinä, vaikka niillä on eri merkitys. ”Evaluation” kuvaa prosessia, jossa arvioidaan, mitä on saavutettu ja miten se on saavutettu. Toisin sanoen se on saavutusten tasosta tehtävä arvio. Se on siis arvioinnin (”assessment”) lopputulos 41 Lok, B., McNaught, C., & Young, K. (2015). Criterion-referenced and norm-referenced assessments: compatibility and complementarity. Assessment & Evaluation in Higher Education, 41(3), 450–465. https://doi.org/10.1080/02602938.2015.1022136 37 Teema II. Taulukko 1. Opiskelijan kliinisen harjoittelun arviointimenetelmät ja -välineet. ARVIOINTIVÄLINEET ARVIOINTIMENETELMÄT JA -VÄLINEET Ohjaajien mielestä opiskelijoiden osaamisen arviointi on erityisen haastavaa, ja he korostavat selkeiden arviointiperusteiden, hoitotyön opettajilta saatavan tuen ja arviointia koskevan Raportti Henkilökohtainen työ Tieteellisen tutkielman jatkokoulutuksen merkitystä 35. Perinteinen kvantitatiivinen arviointi, jossa kiinnitetään huomiota Tapausesimerkki Henkilökohtainen projekti tarkastelu ainoastaan opiskelijoiden kliinisen harjoittelun aikana suorittamien toimenpiteiden määrään tai perushoitotoimenpiteisiin, on korvattu kvalitatiivisella arvioinnilla, jossa ei ole kyse pelkästään Loppuarviointi Itsearviointi Selvitys kliinisestä oppimisesta määrästä vaan myös laadusta. Voidaan kuitenkin todeta, että arviointimenetelmissä ja -välineissä on Portfolio Vertaisarviointi Ongelmanratkaisu edelleen tiettyä epäyhdenmukaisuutta eri maiden ja korkeakoulujen välillä . Siksi on ehdotettu, että ohjaajien ja hoitotyön opettajien pitäisi sopia yhdessä arvioinnin sisällöstä ja prosesseista. Lisäksi Päiväkirja Suullinen esitys Monivalintakoe ohjaajan ja opiskelijan välinen ohjaussuhde on olennainen edellytys avoimuuden ja keskinäisen Tentti Posteriesitys Tehtävät ymmärryksen saavuttamiselle arviointiprosessissa42. Essee Ideakartta Testi Olemme tehneet hankkeessa katsauksen systemaattisista katsauksista¹, josta kävi ilmi, että Tiimityö Kirjallisuuskatsaus ja -esitys Simulaatio sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen harjoittelun arviointiin käytettävät arviointivälineet keskittyvät Tiimiprojekti yleisesti ammattimaisiin ominaisuuksiin, eettisiin käytäntöihin, viestintään ja ihmissuhteisiin, hoitoprosesseihin, kriittiseen ajatteluun ja päättelyyn (ks. taulukko 1) 35. Katsauksessa ehdotettiin, että korkeakoulujen ja kliinisen harjoittelun välistä yhteistyötä on vahvistettava arviointistrategian, johdonmukaisuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi. Kaikilla sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen harjoittelun toimijoilla on oltava yhdenmukainen käsitys arviointiperusteista. Arviointiperusteiden pääpiirteet43: Pätevyys - mittaako arviointi sitä, mitä sen on tarkoitus mitata. Esimerkkejä: • Opiskelija osoittaa kliiniset tietonsa ja taitonsa näyttämällä, kuinka injektio annetaan. • Simulaation avulla voidaan arvioida tiimityö- ja johtajuustaitoja. 42 Cant, R., McKenna, L., Cooper, S. (2013). Assessing preregistration nursing students’ clinical competence: a systematic review of objective measures. International Journal of Nursing Practice 19 (2), 163–176. https://doi.org/10.1111/ijn.12053. 43 Quinn, F.M., Hughes, S.J. (2007). Quinn‘s principles and pracice of nurs education, 5. painos. Cheltenham: Nelson Thornes Limited. 38 • Projektitehtävät ovat sopiva tapa mitata opiskelijan luovuutta ja tietämystä. antavat arviointikohteen kannalta merkityksettömien tekijöiden vaikuttaa itseensä, he toimivat • Ongelmanratkaisu mittaa opiskelijan kykyä ajatella kriittisesti. subjektiivisesti, ja tällöin on riskinä, että virheet vaikuttavat heidän arviointiinsa. Luotettavuus - kuinka johdonmukaisesti arviointi mittaa sitä, mitä sen on tarkoitus mitata. Arvioinnin ARVIOINNIN YLEISIMMÄT VIRHEET: täytyy tuottaa samanlaiset tulokset eri tilanteissa, jos muut muuttujat pysyvät samoina. Käytännöllisyys - arvioinnin on oltava tarkoituksenmukainen. Sairaanhoitajaopiskelijoiden • Liiallinen lempeys – taipumus antaa liian hyviä arvosanoja. arviointiperusteet on muodostettu sekä koulutusasiantuntijoiden että hoitoalan ammattilaisten • Liiallinen tiukkuus – edellisen vastakohta, mutta sitä harvinaisempi virhe. Jotkut näyttävät neuvojen ja ohjauksen pohjalta. Arviointivaatimukset on sovittu opiskelijalta odotetun kehityksen olevan ylpeitä siitä, että heillä on tiukan arvioijan maine. mukaisesti kullakin koulutustasolla koulutusohjelman alusta loppuun saakka. • Tasapäistäminen – arvioijat epäröivät käyttää arvosana-asteikon ääripäitä, jolloin opiskelijoiden arvosanat kasautuvat keskiarvon lähelle. Näin voi käydä, jos arvioijalta puuttuu itseluottamusta. Arviointi on dokumentoitava, jotta siitä saadaan näyttöä erityisesti kriittisissä tilanteissa, joissa opiskelija ei läpäise arviointia. Ohjaajan lisäksi myös opiskelija on vastuussa arviointiprosessista. • Looginen virhe – tämä tapahtuu haloilmiön tavoin, kun arvioija olettaa kahden kriteerin välille On tärkeää ottaa opiskelijat mukaan arvioimaan omia saavutuksiaan ja oppimistuloksiaan. suhteen ja sitten arvioi ne samalla tavalla. Opiskelijan itsearviointi parantaa oppimista, saa opiskelijan tuntemaan pystyvänsä vaikuttamaan • Haloilmiö – taipumus arvioida yleisvaikutelma sen sijaan, että eri kriteerit erotettaisiin toisistaan. jonkin verran omaan arviointiinsa, kehittää itsemääräämisoikeutta ja kognitiivisia kykyjä, edistää Tähän saattavat vaikuttaa yleiset positiiviset ominaisuudet. sisällön ymmärtämistä, parantaa tehtävien laatua ja huolellisuutta, vähentää ahdistusta sekä • ”Horn-ilmiö” on päinvastainen tapaus, jossa koetut negatiiviset ominaisuudet ovat hallitsevia. helpottaa opiskelijoiden ja opettajien välisiä ristiriitoja selkeyttäen arviointiprosessia. Opiskelijoiden • Velvollisuusvirhe – kun arviointilomakkeessa olevalle kriteerille annetaan arvosana, vaikka itsearviointiin liittyy myös ongelmia: Jotkut opiskelijat ovat haluttomia itsearviointiin, koska he arvioijalla ei ole ollut riittävää mahdollisuutta arvioida opiskelijaa kyseisellä osa-alueella. kokevat, ettei heillä ole tarvittavia taitoja, itseluottamusta tai kykyä arvioida omaa työtään, tai he odottavat asiantuntijan arviota ja pitävät sitä opettajan vastuuna. He voivat pelätä olevansa väärässä, • Läheisyysvirhe – kun yhden kriteerin arviointi vaikuttaa toiseen – selvemmin, kun arviointien olla liian ankaria itselleen tai kokea vastuun epämiellyttävänä. Voi myös olla, että opiskelijat eivät väli on lyhyempi. vain pidä itsearvioinnista eivätkä näe siinä etuja. Lisäksi joillakin opiskelijoilla kulttuurikysymykset voivat vaikuttaa itsearviointiin, koska hyvän arvosanan antamista pidetään sopimattomana tai kerskailuna. Arvioinnin aikana myös ohjaajilla on erityisiä velvollisuuksia. Ohjaajien on luotava turvallinen ympäristö arviointiprosessille, tutkittava ja selkeytettävä ajatteluprosesseja, annettava Arvioijan on ehdottomasti tunnettava harjoitteluun liittyvät eettiset ja oikeudelliset seikat, jotta kehittävää ja selkeää palautetta, oltava tietoisia perussäännöistä ja -protokollista, noudatettava arviointiprosessi on sekä humanistinen että pätevä. sovittuja määräaikoja ja sääntöjä sekä laadittava kirjallinen selvitys kaikista arvioinnin näkökohdista. Ohjaajien on otettava vastuu varmistaa, että opiskelijat sopivat tarkoitukseen/tehtäviinsä ja harjoitteluunsa. Arvioinnin oikeudenmukaisuus: Arvioijan on ehdottomasti tunnettava harjoitteluun liittyvät eettiset ja oikeudelliset seikat, jotta arviointiprosessi on sekä humanistinen että pätevä. Jos ohjaajat 39 Teema III. uusista näkökulmista44. Kolbin malli46 keskittyy ymmärryksen kehittämiseen todellisten kokemusten kautta ja sisältää neljä keskeistä vaihetta: konkreettinen kokemus, reflektiivinen havainnointi, abstrakti käsitteellistäminen ja aktiivinen kokeilu. Gibbsin reflektointisykli47 kannustaa opiskelijaa ajattelemaan järjestelmällisesti kokemuksen tai toiminnan vaiheita. Reflektoinnin jäsentelyyn on OPPIMINEN REFLEKTIIVISEN OHJAUSKESKUSTELUN KAUTTA kuusi vaihetta, joissa esitetään sarja kysymyksiä tapahtumasta. Bortonin kehityskehys, jota Driscoll48 kehitti edelleen 1990-luvun puolivälissä, on suhteellisen yksinkertainen malli ja soveltuu melko Tuomikosken ym.13 tutkimuksessa todettiin, että ohjaajien on kehitettävä osaamistaan opiskelijoiden hyvin aloittelijoille. Se perustuu tarpeeseen tunnistaa (mitä?), ymmärtää (mitä se tarkoittaa?) ja kanssa käytävässä reflektiivisessä ohjauskeskustelussa. Reflektoinnin tarkoituksena on ymmärtää reagoida tosielämän tilanteisiin (mitä pitäisi tehdä?). Uusin ja edistyksellisin on kokonaisvaltaisen oma kokemus uudella tavalla ja toimia sen mukaisesti. Reflektointiin sisältyy monenlaisia taitoja: reflektoinnin Bass-malli49 joka sopisi reflektiiviseen ohjauskeskusteluun hoitotyön harjoittelussa. itsetietoisuus, kriittinen ajattelu, itsearviointi, useiden näkökulmien analysointi ja oivallusten Mallissa käytetään kuutta integroitua, toisistaan riippuvaista vaihetta, jotka on suunniteltu edistämään hyödyntäminen tulevassa oppimisessa ja harjoittelussa44. Jasperin45 dmukaan reflektointitaidot ovat yksityiskohtaista kriittistä reflektointia syvemmällä henkilökohtaisella ja kokonaisvaltaisella ”erityisen jäsenneltyjä reflektiivisiä strategioita, joiden avulla yksilöt voivat parhaiten hyödyntää tasolla. Sen avulla opiskelija pystyy käsittelemään kokemusta kokonaisvaltaisesti ja kehittämään kaiken tekemänsä” . Tämä ei tarkoita ainoastaan menneisyyden muistelua, vaan myös tulevaisuuden reflektointikykyään. Vaiheet edustavat reflektointia kokonaisvaltaisena jatkumona, jota ympyrän ennakointia ja suunnittelua. muotoinen malli kuvaa. Reflektiivisen ohjauskeskustelun hyötyjä sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen harjoittelun Vaikka reflektointi on todettu tärkeäksi osaksi hoitotyön koulutusta ja opiskelijaohjausta, ohjauksessa: sairaanhoitajat ja opiskelijat eivät säännöllisesti käyttäneet reflektointia seuraavista syistä: • Tukee kokemuksen kautta oppimista. • puutteelliset tiedot reflektoinnista ja riittämättömät taidot sen soveltamiseen • Auttaa kriittisen ajattelun kehittämisessä. • reflektoinnin aliarviointi (ajatellaan, että sairaanhoitajan työ on mekaanista) • Tukee kliinistä päättelyä. • vaikeudet itseilmaisussa ja tunteiden jakamisessa • Helpottaa teorian ja käytännön yhdistämistä. • olettamus, että reflektointi kuvastaa huonoja käytäntöjä • Herättää uusia ajatuksia. • rehellinen pohdinta on tärkeää; on vaikea hyväksyä omia virheitä • Auttaa tiedostamaan omat rajoitteet sopivan tasoisen ja turvallisen harjoittelun toteutumiseksi. • välinpitämätön suhtautuminen reflektointiin kliinisessä ympäristössä ja johtotasolla • Rakentaa tietoa käytännön harjoittelukokemusten aikana ja niiden jälkeen. • ajan ja reflektoinnin arvostuksen puute. • Edistää jatkuvaa oppimista ja kehittymistä koko uran ajan. Reflektiivinen kirjoittaminen nähdään arvokkaana tapana oppia käytännön kautta. Sen avulla voidaan • Auttaa parantamaan ammatillisia käytäntöjä. kehittää kriittistä ajattelua ja luoda näyttöä vakuuttamaan muut henkilökohtaisesta ja ammatillisesta kehityksestä. Reflektiivisestä kirjoittamisesta on erilaisia muotoja: reflektiivisiä arvosteluja, On olemassa monia malleja ja puitteita, joiden avulla opiskelijaohjaajat voivat ohjata omaa ja portfoliotekstejä, esseitä. opiskelijoiden reflektointiprosessia. Yksilöt oppivat ajattelemalla tapahtuneita asioita (kokemus) ja tarkastelemalla niitä uudella tavalla (reflektointiprosessit), jolloin he voivat ryhtyä jonkinlaisiin toimiin 46 Kolb, D. (1984). Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development. Upper Saddle River: Prentice Hall. 47 Gibbs, G. (1998). Learning by Doing: A Guide to Teaching and Learning Methods. Oxford: Further Education Unit, Oxford Polytechic. 44 Mann, K., Gordon, J., MacLeod, A. (2009). Reflection and reflective practice in health professions education: a systematic review, 48 Driscoll, J. (ed.). (2007). Practicing Clinical Supervision: A Reflective Approach for Healthcare Professionals. Edinburgh: Elsevier. Advances in Health Sciences Education, 14(4), 595-621. 49 Bass, J., Fenwick, J., Sidebotham, M. (2016). Development of a Model of Holistic Reflection to facilitate transformative learning in 45 Jasper, M. (2013). Beginning Reflective Practice. Andover: Cengage Learning. student midwives. Women and Birth 30 (2017) 227–235. doi: 10.1016/j.wombi.2017.02.010. 40 KEHITTÄVÄ PALAUTE HOITOTYÖN HARJOITTELUSSA VOI HYÖDYTTÄÄ OPISKELIJAA, Teema IV. OHJAAJAA JA ORGANISAATIOTA51. JATKUVA PALAUTE OPPIMISESSA HYÖTY AMMATTIKUNNALLE HYÖTY OPISKELIJALLE HYÖTY OHJAAJALLE Palautekäytäntöjen kehittäminen ja reflektointimahdollisuuksien tarjoaminen opiskelijoille on tärkeää jatkuvan oppimisprosessin tukemisessa35. Ohjaajien pitäisi pystyä antamaan opiskelijoille kehittävää Varmistetaan, että pätevät Lisätään opiskelijoiden Autetaan ohjaajaa palautetta kliinisessä harjoittelussa suoriutumisesta ja edistymisestä koko harjoittelun ajan, vaikka sairaanhoitajat ovat motivaatiota oppia ja työskentelemään selkeän ja kehittävän palautteen antaminen opiskelijoille heidän kehitystarpeistaan tuottaa ohjaajille asiantuntevia, sopivia ja kehittyä. ammatillisten standardien monia haasteita50. Kuvauksen mukaan palaute on mitä tahansa viestintää, joka antaa mahdollisuuden pärjäävät käytännössä. mukaisesti. tutustua toisten mielipiteisiin, tunteisiin, ajatuksiin tai arvioihin palautteen saajan suoriutumisesta. Jatkuva palaute on prosessi, jossa opiskelija saa jatkuvasti palautetta ja järjestelmällistä ohjausta Suojellaan kansalaisia Autetaan tunnistamaan Tarjotaan ohjaajille keskustelemalla avoimesti ohjaajan kanssa henkilökohtaisista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. muodollisesti päteviltä oppimisvajeita ja laatimaan onnistuneita sairaanhoitajilta, jotka eivät toimintasuunnitelmia ohjauskokemuksia. osaa työtään, ja autetaan epäonnistuneille opiskelijoille välttämään mahdollisia kesken harjoittelun. katastrofaalisia seurauksia tulevaisuudessa. Autetaan tuottamaan Tuetaan opiskelijan Edistetään ohjaajan osaavia ja tunnollisia tulevia itseluottamuksen ja henkilökohtaista ja sairaanhoitajia. itsetunnon realistista ammatillista kehittymistä. kehittymistä. Ammattiin perehdytetään Jos opiskelija ei läpäise Ohjaajat ylläpitävät osaavia ammatillisia. harjoittelua, esitetään lakisääteistä ja virallinen dokumentoitu ammatillista vastuutaan näyttö jo varhaisessa sairaanhoitajaopiskelijoiden vaiheessa. Opiskelijoille tukemisessa ja kerrotaan kattavasti kouluttamisessa. hylkäämisen syistä. 50 Almalkawi, I., Jester, R., Terry, L. (2018). Exploring mentors’ interpretation of terminology and levels of competence when assessing nursing students: an integrative review. Nurse Education Today 69, 95–103. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2018. 07.003. 51 Wells, L., McLoughlin, M. (2014). Fitness to practice and feedback to students: A literature review. Nurse Education in Practice 14, 137-141. 41 Palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa ovat mukana molemmat osapuolet – antaja ja vastaanottaja. Palautteen antajan on tärkeää antaa palautetta hyvissä ajoin, jotta hän pystyy olemaan objektiivinen, suunnittelemaan palautetta etukäteen ja räätälöimään sitä kullekin vastaanottajalle ja kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. Hyvät viestintätaidot sekä yksityisyyden suoja ja luottamuksellisuus henkilökohtaisessa palautteessa ovat olennaisen tärkeitä. Palautteen vastaanottajan on oltava avoin, esitettävä selventäviä kysymyksiä ja pyydettävä palautetta tärkeistä seikoista, kuunneltava aktiivisesti ja kuultava, mitä on sanottu, maltettava olla vastustamatta tai kommentoimatta, kysyttävä muiden mielipiteitä, pohdittava ja päätettävä palautteen käyttötapa – ja arvostettava palautetta. Kehittävän palautteen antamisen suurimmat esteet: • opiskelijapalautteen antamisen hankaluus, varsinkin kielteisen palautteen – on erityisen vaikeaa antaa negatiivista kritiikkiä kasvokkain • kielteisen palautteen välttäminen, jottei opiskelijan motivaatio heikkene • ohjaajan ajankäyttöön kohdistuvat ristiriitaiset vaatimukset • ohjaajan ja opiskelijan suhteeseen kohdistuvien haitallisten vaikutusten välttäminen • tunteiden mukaantulo – epämukava olo opiskelijan uran mahdollisesta lopettamisesta • oma epäonnistumisen tunne, jos opiskelija ei suoriudu • ohjaajan syyllisyyden ja epäilyksen tunteiden herääminen • fyysiset esteet, kuten melu tai yksityisen tilan puute • kielimuuri tai kulttuurista moninaisuutta koskevan tiedon puute. 42 Teema V. ARVIOINNIN YHDISTÄMINEN EFN:N KOMPETENSSIKEHYKSEEN AMMATTIPÄTEVYYDEN VASTAVUOROISTA TUNNUSTAMISTA VARTEN Sairaanhoitajaopiskelijoiden pätevyyden arvioimiseksi sairaanhoitajilla on oltava riittävä ymmärrys pätevyysvaatimuksista direktiivin 2013/55/EU mukaisesti. Ohjaajien tukemiseksi Euroopan sairaanhoitajajärjestöjen liitto (EFN) kehitti kompetenssikehyksen²², jossa kukin artiklan 31 mukainen kompetenssi jaetaan tarkempiin osaamisalueisiin ja kuvataan, mitä osaamisella, opetussuunnitelmien vaatimalla koulutuksella ja mahdollisilla oppimistuloksilla odotetaan saavutettavan. Näiden osaamisalueiden mittaaminen kunkin oppimistuloksen osalta on keskeistä avoimuudelle ja sairaanhoitajien liikkuvuudelle EU:n alueella. Siksi EFN on kehittänyt mitta-asteikon tukemaan sairaanhoitajaopiskelijoiden vaatimustenmukaisuuden mittaamista direktiivin 2013/55/EU mukaisesti. Opiskelijaohjaajalla on oltava selkeä näkemys näistä kysymyksistä, jotta hän voi noudattaa EU:n lainsäädäntöä opiskelijaohjauksessa. 43 Yhteenveto • Kliinisen harjoittelun arvioinnissa kerätään tietoa opiskelijoiden • Ohjaajat voivat käyttää erilaisia arviointivälineitä ja -menetelmiä oppimisesta ja suoriutumisesta heidän osaamisensa tason arvioimiseksi. arvioinnin objektiivisuuden ja pätevyyden tukena. • Se on osa oppimisprosessia, jossa yhdistyvät tavoitteellinen ohjaus, • Reflektiiviseen ohjauskeskusteluun sisältyy itsetietoisuus, kriittinen reflektiivinen ohjauskeskustelu, kehittävä palaute ja opiskelijalähtöinen ajattelu, itsearviointi sekä yhteistyö opiskelijoiden ja ohjaajien välillä. arviointi. • Ohjaajan ja opiskelijan välinen jatkuva palaute tukee keskinäistä • Arviointi edistää opiskelijoiden jatkuvaa oppimista kehittävän palautteen ammattisuhdetta ja osaamisen kehittymistä. ja reflektiivisen ohjauskeskustelun avulla. • Hoitajilla on oltava riittävä ymmärrys direktiivissä 2013/55/EU • Opiskelijan osaamisen arviointi kliinisessä harjoittelussa liittyy suoraan määritellyistä pätevyysvaatimuksista. opetuksen ja oppimisen tavoitteisiin. • Ennen kliinisen harjoittelun aloittamista opiskelijoiden on tunnettava kliinisen harjoittelun odotukset ja oman osaamisensa kehittämistarpeet. • Myös ohjaajien on oltava hyvin perillä opiskelijoiden oppimistavoitteista, koska he osallistuvat opiskelijoiden oppimistulosten ja osaamisen arviointiin. • Opiskelijoiden arviointi voidaan toteuttaa jatkuvana arviointina oppimisprosessin tukemiseksi, mutta myös formatiivisena arviointina (väliarviointi) ja summatiivisena arviointina (loppuarviointi).